Pääkirjoitukset

Saksalaisilta vahva tuki eurolle

Saksan sunnuntaiset liittopäivävaalit osoittivat, että äänestäjät palkitsevat vastuunkantajan silloin, kun siihen on aihetta. Liittokansleri Angela Merkelin tapauksessa on.

Saksan vaalitulos hakee vertaistaan poliittisesta historiasta. Merkelin puolue, kristillisdemokraattinen CDU oli lähellä saada jopa ehdottoman enemmistön 630-paikkaisille liittopäiville kasvatettuaan kannatustaan peräti 10 prosenttia. Ennestäänkin puolue oli toki ylivoimaisesti Saksan suurin.

Historiallista on sekin, ettei yhden puolueen näin selvä valta-asema Saksassa herätä epäluuloja edes ranskalaisissa. Heistäkin mielipidemittausten mukaan jopa puolet pitää hyvänä, että Angela Merkel jatkaa tehtävässään.

Saksan liittokansleri on onnistunut siinä, missä monet eurojohtajat ovat ennen häntä epäonnistuneet: luomaan kansalliset rajat ylittävää luottamusta. Siinä on auttanut hänen vaatimaton, mutta samalla päättäväinen tyylinsä.

Saksa on Angela Merkelin valtakaudella vahvistanut asemaansa Euroopan johtavana maana ja vakauden ylläpitäjänä etenkin silloin, kun eurokriisi pahiten keikutti laivaa.

Tilannetta kuvaa suomalaisittain se, että ensimmäisten joukossa konservatiivien murskavoittoa ehätti kehumaan valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, jonka johtaman SDP:n veljes- ja sisarpuolue, sosiaalidemokraattinen SPD jäi kauas CDU:n taakse. Vakaus ja jatkuvuus painavat Urpilaisenkin vaakakupissa aatetta enemmän.

Suomen hallituksessa nähdään mieluusti Saksa kumppanina, ja korostetaan yhteistä tiukkaa eurolinjaa. Hyvä niin.

Todellisuudessa Suomella on kuitenkin eväitä vain myötäillä. Saksa on painoarvoltaan aivan eri luokkaa, ja täkäläisittäin hallitus voi tehdä vain parhaansa, jotta yltäisi kansallisesti lähellekään Saksan liittohallituksen tuloksia.

Saksan talous on hyvällä tolalla, mikä on koko maanosalle yksiselitteisen myönteinen asia. Menestys ei tietenkään ole yhden poliitikon tai puolueen ansiota.

Nyt kysytään, millainen hallituskoalitio CDU:n ympärille muodostuu ja miten se vaikuttaa Saksan europolitiikkaan.

SPD:n puheenjohtaja Peer Steinbrück tyrmäsi ennen vaaleja suuren koalition CDU:n kanssa, mutta nyt saattaa olla toinen ääni kellossa.

Angela Merkelin vaihtoehdot ovat vähissä.

DDR:n kommunistien perillinen Die Linke ei tule kysymykseen, ja vasemmalle kallellaan olevat Saksan vihreät ei ole tähän asti halunnut konservatiivien kanssa samaan kelkkaan.

Merkelin ongelman syy on se, että CDU:n perinteinen apupuolue liberaalinen Vapaat demokraatit ei ole enää käytettävissä.

FDP putosi kokonaan liittopäiviltä jäätyään niukasti viiden prosentin äänikynnyksen alapuolelle. Saman kohtalon koki eurovastainen Vaihtoehto Saksalle. Lähtökohtainen eurokriittisyys ei pure, jos se ei ammenna uskottavuuttaan äänestäjien havaitsemista epäkohdista.

Päivän lehti

19.1.2020