Pääkirjoitukset

SAS sai vain hieman lisää aikaa

Aikarajat kaatuivat tutulla tyylillä, mutta valmista syntyi. Pohjoismainen lentoyhtiö SAS pääsi maanantaina sopimuksiin ammattiliittojen kanssa ja vältti oven takana odottavan konkurssin.

Ratkaisu tiesi sitä, että SAS saa siipiensä alle uutta ilmaa 400 miljoonaa euroa. Se on paljon, kaikki on silti taas kerran suhteellista: lentoyhtiö on tehnyt yli miljardin euron tappiot lyhyessä ajassa.

SAS:n johto siivosi pöytää rahoittajien tylystä käskystä. Työntekijöiden etujen valvonnassa ei ollut neuvoteltavaa, koska tilanne oli yksinkertaisesti ota tai jätä.

Kyyti on erittäin kovaa, sillä työpaikat vähenevät, palkat pienenevät, palkankorotukset ovat ainakin pari vuotta jäissä, työajat pitenevät, työtahti kiristyy ja eläkeikä nousee.

Suurien mullistusten keskellä hyvästä palvelustaan pitävän yhtiön tulisi pitää maineestaan tukevalla otteella kiinni. Avainsana on asiakkaan paras, hänelle ystävällisesti hymyileminen.

Työntekijät ovat tehneet, mitä heiltä SAS:n ulkopuolella valtaa käyttävät edellyttivät. Ikävä kyllä lentoyhtiön perimmäiset ongelmat odottavat edelleen ratkaisua.

Palkkakulujen painaminen alas oli lopulta lasten leikkiä toisen suuren kuluerän rinnalla. Millä keinolla SAS pystyy vähentämään kiusallisen vanhojen lentokoneittensa polttoainekuluja?

Mahdollista olisi hankkia nykyaikaisia, taloudellisia, lentokoneita. Tämän ratkaisun tiellä on tietysti yhtiön ankea taloudellinen tila.

Raskas kulurakenne on muutenkin edelleen SAS:n taakka.

Menestyksen takaavat kortit eivät ole yhtiön johdon käsissä. Kestävälle kasvu-uralle nousu riippuu maailman ja sen lentoliikenteen kehityksestä, ei niinkään SAS:n päätöksistä.

SAS:n asemaa turvaavaa ihmettä ei ole näkyvissä edes horisontin kaukaisessa pisteessä. Etulyöntiasema on vieläkin halpalentoyhtiöillä.

Toimitusjohtaja Rickard Gustafson korosti työntekijöiden kanssa käytävien neuvottelujen alla, että on SAS:n viimeisen kuulutuksen aika. Tämä kuulutus on yhtä päällä.

SAS tuskin toipuu omilla siivillään lentäväksi itsenäiseksi lentoyhtiöksi. Toivoa on tervehdyttää yhtiötä ja myydä se tai sulauttaa se fuusiolla johonkin toiseen yhtiöön.

Pohjoismainen – Norjan, Ruotsin ja Tanskan valtioiden perustama – lentoyhtiö oli aikansa lapsi. Sen omistuspohja oli aikakaan suunnaton voimavara, josta vähitellen tuli kehityksen jarru.

Kokonaan oma asiansa on jälleen kerran pohtia, miksi suuren yhtiön annettiin ajelehtia viimeiseen kuulutuksen asti. Sekä omistajat että yhtiön johto olisivat voineet tunnustaa kylmät tosiasiat jo ajat sitten.

Viime hetken ratkaisut nakertavat väistämättä yrityksen julkista kuvaa. Tässä mielessä SAS:lla oli poikkeuksellisen paljon hävittävää, koska lentämisessä on aina pelissä aina kaikkinainen luottamus.

Päivän lehti

8.4.2020