Pääkirjoitukset

Sekä pyöräily että autoilu mahtuvat keskustaan – Sibeliuksenkadun suunnitelmaa pitää vielä tarkastella

Jokainen parkkipaikan menetys koetaan naulaksi keskustan elinvoiman arkkuun. Näin ei tarvitse olla. Elinvoimaahan tässä nimenomaan haetaan: elämää ja uutta vilkkautta.
Sibeliuksenkadun osin kapeahko alkupää on suhteellisen jyrkkine mäkineen yksi suunnitellun pyöräilyväylän ongelmakohdista. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa
Sibeliuksenkadun osin kapeahko alkupää on suhteellisen jyrkkine mäkineen yksi suunnitellun pyöräilyväylän ongelmakohdista. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa

Hämeenlinnassa on vihdoinkin herätty sanoista tekoihin, eli kaupungin vanhasta ruutukaavakeskustasta on tarkoitus tehdä edes vähän parempi myös pyöräilijöille. Tarkoitus on hyvä!

Pyöräilyn ja myös kävelyn edistäminen on harvinaisen kannatettavaa, tunnetuista kansanterveydellisistä syistä kuin myös ilmaston puolesta. Pyöräily ei ole myöskään välttämättä autoilulta pois.

 

Jo vuosia jatkuneen suunnittelun pohjalta on Sibeliuksenkatu valikoitunut keskustan pohjois–etelä-suuntaisen pyöräilyväylän paikaksi. Kaupunkirakennelautakunta päätti jo kolmisen vuotta sitten asiasta.

Nyt, kun suunnitelmat ovat valtion merkittävällä tuella toteutumassa, ovat ne saaneet jopa poikkeuksellisen laajan tyrmäysiskun.

Sibeliuksenkadun yrittäjät ja keskikaupungin asukasyhdistys sekä yksittäiset kaupunkilaiset ovat nousseet pyöräilykatua vastaan. Kysymystä on sanottu kesän kuumimmaksi kaupungissa.

 

Pyöräily ei sinänsä närästä ketään, mutta pysäköintipaikkojen vähentyminen on tavattoman vaikeasti sulatettavissa. Nähdäänkö siis metsää puilta, kun suunnitelmista on esillä pääasiallisesti vain yksi puoli?

Ei voi kuitenkaan olla niin lukkoon lyötyä suunnitelmaa tai edes päätöstä, ettei sitä vielä ennen varsinaisten töiden aloittamista voisi viilata ja palautteen pohjalta kriittisesti tarkastella. Päätöksenteon ja virkamiesvalmistelun uskottavuuskin vaativat sitä.

 

Suunnitelmia on syytä myös edelleen ja kärsivällisesti avata, vaikka ei voikaan väittää, ettei sitä olisi yritetty, mistä esimerkkinä tiistai-iltana järjestetty kävelyn ja pyöräilyn edistämisen työpaja.

Suunnitelmaa perustelevia näkemyksiä kaivataan vielä uudelleen julki. Viime aikoina niitä ei ole kuultu. Moni kysyy, eikö Kasarmikatu olisi sittenkin käynyt? Tosin sen eteläpäähän on hankala yhdistää Paasikiventien varren väylää.

 

Avainkysymys taustalla koskee edelleen avointa keskustan pysäköintiratkaisua. Se lepää edelleen tukevasti ilmassa – ja sinne jää. Jokainen parkkipaikan menetys koetaan naulaksi keskustan elinvoiman arkkuun. Näin ei tarvitse olla. Elinvoimaahan tässä nimenomaan haetaan: elämää ja uutta vilkkautta.

Lukuisissa kaupungeissa on onnistuttu yhdistämään sujuva autoilu, pysäköinti ja pyöräliikenne, eikä vain ulkomailla. Sen pitää onnistua myös Hämeenlinnassa. Pelkkä pohjois–etelä-suunta ei myöskään riitä. Pyöräilyväylistä pitää tehdä muutoinkin sujuvia.

Asenteetkin kaipaavat täysremonttia, niin monien autoilijoiden kuin myös intohimoisten pyöräilijöiden. Edut ovat sittenkin ihan yhteisiä ja piittaamattomuus pahasta.

Annetaan tulevalle ja toivottavasti hienolle pyöräilykadulle – ja sen suunnittelijoille – mahdollisuus, mutta perusteltuja näkemyksiä kuunnellen.

Trendi on selvä: polkupyörä on yhä useammalle kaupunkilaiselle jokapäiväinen kulkuväline, jolla taitetaan työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi myös asiointiliikenne. Bonuksena pyöräilijät ovat myös maksavia asiakkaita keskustan yrityksille.

Lue myös: Hämeenlinnan keskustan liki kolmen miljoonan euron pyöräreitti tehdään vain osin pyörätienä – Sibeliuksenkadulta lähtee 42 parkkipaikkaa (10.6.2021)

Menot