Pääkirjoitukset

Selkokielistä vaalityötä

 

Kuntatalouksien ympärillä kuhisee, niin myös Hämeenlinnassa. Kaikki talousennusteet näyttävät nyt sellaisia lukuja, että heikompia hirvittää, kaupungin luottamushenkilöjohtokin on syvästi huolissaan. 
 
Kun kaupunginhallituksen puheenjohtaja toteaa maakuntalehden haastattelussa, että ”kaupunginhallitus on alkuvuoden aikana useasti edellyttänyt talouden tasapainottamista, mutta tilaajalautakuntien neuvottelut palvelun tuottajien kanssa eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen”, kipuraja on selvästi saavutettu.
 
Luvassa on väistämättä leikkauksia, supistuksia sekä veronkorotuksia.
 
Kunnallisvaalien lähestyessä kaikilla puolueilla ja niiden kunnallisvaaliehdokkailla on nyt enemmän kuin tuhannen taalan paikka kertoa kaikille kaupunkilaisille, miten menemme tästä eteenpäin.
Nyt ei enää riitä lausahdukset ”menneestä on otettava opiksi”, ”rakenteita on uudistettava”, ”on uskallettava”,  ”tarvitaan muutoksia”.
 
Kaupunkilaiset esittävät nyt Katekismuksen hengessä kysymyksen: Mitä se merkitsee?
Jo nyt uskaltaa luvata kunnallisvaaliehdokkaiden pyörittelevän talouskurimuksesta erilaisia heittoja omissa iskulauseissaan, mutta kuinka moni kertoo käytännön esimerkein tulossa olevat muutokset. Joka pystyy selväsanaisesti ja kansanomaisesti sanomaan tavoittelemansa ratkaisut, on takuuvarmasti vahvoilla.
 
Politiikkaslangilla ryyditettyjä ympäripyöreyksiä suoltaville lausuntoautomaateille toivoisi heikompaa menestystä.
 
Kun kaikkien ehdokkaaksi hakeutuvien tiedossa ovat taloudelliset faktat, kannattaa keskittyä ongelmien ratkaisemiseen. Tietysti täytyy tiedostaa, miksi ja miten tällaiseen tilanteeseen on päädytty, mutta pelkästään vanhoja märehtimällä ei päästä eteenpäin.