Pääkirjoitukset

Selvittämisen arvoinen yhteistyöavaus

Ruotsin ulkoministerin Carl Bildtin ja puolustusministerin Karin Enströmin ehdotus maiden välisestä puolustusyhteistyöstä on saanut Suomessa pääosin myönteisen vastaanoton. Ajatus syvälle käyvästä yhteistyöstä ei ole meilläkään uusi, sillä aika-ajoin keskeiset poliitikot ovat väläytelleet voimien yhdistämistä tavalla tai toisella.

Suomen ja Ruotsin suhteet, kuten kaikkien Pohjolan maiden kesken, ovat ongelmattomat. Jo ennen Euroopan unionin jäsenyyksiä ja Schengen-sopimusta Pohjoismaiden rajoja ei juuri huomannut, sillä ihmisten ja tavaroiden liikkuminen maasta toiseen on ollut koko lailla vapaata.

Koko Pohjolan kattava yhteistyö on toistaiseksi vaikea toteuttaa, sillä Norja, Tanska ja Islanti ovat Naton jäseniä. Ruotsi ja Suomi ovat järjestäneet yhteistyösuhteensa läntiseen puolustusliittoon kumppanuussopimuksin. Siksi juuri Ruotsi ja Suomi ovatkin luonteva yhteistyöpari.

Ruotsalaisministerit lähtevät liikkeelle pidättyväisesti, liikaa intoilua vältellen. Heidän mielestään yhteistyön tiivistäminen voisi käynnistyä maiden yhteisessä omistuksessa olevasta puolustuskalustosta ja muusta sotamateriaalista. Taustalla saattavat lymytä myös Ruotsin puolustusteollisuuden intressit. Naapurissa on uhrattu todella paljon rahaa muun muassa JAS-hävittäjän kehitystyöhön, mutta kansainväliset asemarkkinat ovat avautuneet sille perin nihkeästi. Yhteiset ilmavoimat tulisivat Ruotsin sotilasilmailuteollisuudelle tosi tarpeeseen.

Ruotsi on Suomea enemmän ajanut armeijaansa alas. Joukko-osastoja on lakkautettu ja vuodesta 2010 lähtien naapurissa ei ole enää yleistä asevelvollisuutta. Ruotsissa siirrytään ensi vuonna ammattiarmeijaan. Mitkään merkit eivät silti viittaa siihen, että Suomi olisi muutaman vuoden kuluessa luopumassa yleisestä asevelvollisuudesta.

Naapurusten puolustuksellinen tehtäväjako tämän hetkisen tilanteen perusteella voisi olla sellainen, että Ruotsi vastaisi pääosin yhteisen ilmatilan ja merialueiden puolustamisesta. Maavoimien vastuualue olisi leimallisesti suomalaisten vastuulla.

Yhteistyön tärkein lähtökohta on se, ettei kummankaan maan puolustuskyky heikkene, vaan päinvastoin vahvistuu. Kyseeseen ei kuitenkaan tule malli, jossa Ruotsi ulkoistaa maavoimiensa iskukyvyn Suomelle ja Suomi puolestaan ilma- ja merivoimat Ruotsille.

Mahdollinen puolustusyhteistyö on suuren kokoluokan poliittinen linjanveto, jota ei kummassakaan maassa sovi tehdä hätiköiden vain tämänhetkisen tilanteen ehdoin. Molempien maiden puolustusmäärärahat ovat supistuneet eikä näköpiirissä ole niiden tason merkittävää nousua. Entistä vähemmin määrärahoin on kyettävä ylläpitämään uskottavaa armeijaa, joka selviytyy tehtävistään muuttuvassa maailmassa.

Jos yhteinen tahto maiden välillä löytyy, sen jälkeen on aika neuvotella ja päättää puolustussopimuksesta. Tässä vaiheessa on ennenaikaista puhua puolustusliitosta, mutta sitäkään vaihtoehtoa ei kannata suoralta kädeltä rajata mahdollisuuksien ulkopuolelle.

Päivän lehti

6.6.2020