Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäen viesteissä tylyt numerot puhuvat puolestaan. Kuva: Silja Viitala
Pääkirjoitukset

Seuraavankin hallituksen

Virkamiehet ja poliitikot tuntuvat elävän eri maailmoissa.

Valtiovarainministeriön viesti on selkeä. Seuraavan hallituksen on leikattava julkisia menoja kahdella miljardilla eurolla.

On tehtävä leikkauksia tai kiristettävä veroja. Kumpaa enemmän ja kuinka paljon, siihen eivät virkamiehet ota kantaa.

Leikkauksia ehdottavia syytetään hyvinvointivaltion vaarantamisesta. Liian vähän puhutaan siitä, onko itse asiassa liian suuri julkinen sektori isompi syy hyvinvointivaltion romuttumiseen.

Poliitikoille viesti on tyly. Vaaliohjelmiaan esittelevät puolueet kertovat mielellään, mihin kaikkeen olisivat laittamassa lisää rahaa. Kovin vähän niiltä tulee näkemyksiä leikkauksista.

Verotusta sentään voi kohdistaa esimerkiksi palkkojen verotuksesta kulutukseen tai kiinteistöihin. Vain uusia veroja keksimällä Suomen suunta ei kuitenkaan muutu.

Neljä vuotta sitten sama viesti oli kuuden miljardin suuruinen ja siitä nykyinen hallitus on pystynyt toteuttamaan neljä miljardia. Suhteessa edellisen hallituksen tavoitteeseen ja toteutuneeseen seuraavan lähtötilanne on parempi.

Valtion kassakirstun vartijat huomauttavat kuitenkin välittömästi, että pidemmän aikavälin kestävyysvaje ei ole sulanut minnekään. Ikääntyvän väestön tarpeet, hävittäjähankinnat ja työttömyys pitävät vajeen kymmenessä miljardissa eurossa seuraavalla vuosikymmenellä.

Työllisyysaste on kehittynyt tällä hallituskaudella tavoitteiden mukaisesti. Vuoteen 2025 mennessä työllisyysasteen pitäisi olla vähintään 75 prosenttia varsinkin, jos edessä olevat heikomman kasvun vuodet yltyvät taantumaksi.

Vaikka vaalien alla ei mieli teekään, olisi vastuullisten poliitikkojen keskusteltava myös julkisen sektorin kevennyksistä. On hyvä huomioida, että julkinen sektori on muutakin kuin valtion tulo- ja menoarvio.

Valtiovarainministeriö tuli ennustellaan julkisuuteen kuukautta aiemmin kuin neljä vuotta sitten. Silloin arvostelijat antoivat ymmärtää, että virkamiehillä olisi yritystä vaikuttaa äänestäjiin.

Valitettavan hyvin virkamiesten numerot ovat pitäneet paikkansa.

Poliitikotkin tietävät kyllä kaikki, mitä pitäisi tehdä. Vähemmän on heitä, jotka uskaltavat tehdä niin ja tulevat silti valituiksi uudelleen.