Pääkirjoitukset

Seurakunnalla on väliä

 

Hämeenlinna-Vanajan seurakuntaan valitaan tänä keväänä uusi kirkkoherra. Ehdokkaat ovat selvillä. Valitettavasti joukossa ei ole yhtään naista.
 
Äänestämään pääsee jokainen seurakunnan yli 18-vuotias jäsen, eli hyvin moni sellainen, joka ei ole koskaan käyttänyt äänioikeuttaan vastaavalla tavalla. 
 
Kirkkoherran valinnasta on toivottu vilkasta keskustelua. Seurakunnan nettisivuilla ja Kotikirkko-lehdessä on tietoa asiasta. Vaalikonekin on tulossa. Tiedon puutteeseen keskustelu ei voi tyrehtyä. Ensin sen pitäisi kuitenkin alkaa!
 
Juhlapyhien kuten pääsiäisen aikaan seurakunnalliset tapahtumat kiinnostavat ihmisiä. Lähipäivinä meillä on toivottavasti aikaa pysähtyä miettimään, miksi näin on. Ei ole väliä, liittyykö pysähtyminen pääsiäisen sanomaan tai vaikka siihen, ettei koko asialla haluta nähdä omassa elämässä merkitystä. Useimmille uskottomillekin vapaapäivät tosin kelpaavat.
 
Seurakunta ei ole vain seremonioita ja jotakin mystistä uskonnon harjoittamista, vaan ihan käytännössä ihmisten arkipäivään liittyviä asioita, vapaaehtoistyötä, auttamista ja paljon muuta. Mukana on palvelutuotantoa, josta useimmiten puhutaan lähinnä kuntien ja valtion tehtävänä.
Kirkko ja seurakunta ovat osa yhteiskuntaa, ja yhdistävänä tekijänä ovat tietysti ihmiset. Tuo yhteys ei kirkon ja valtion eroa huutamalla muuksi muutu. Sitä huutoahan maailmaan mahtuu.
 
Usein sanotaan, että veronmaksajina meillä on oikeus palveluihin. Yhtä hyvin seurakunnan jäsenillä on oikeus toimivaan, ihmisten mittaiseen seurakuntaan. Sen mukana tulee myös velvollisuus ottaa kantaa, kun on sen aika.
 
”Kirkkoherranvaali on mahdollisuus vaikuttaa seurakuntamme tulevaisuuteen”, sanoo seurakuntaneuvoston työryhmä. Jatkokysymys kuuluu: Miten? 
 
Kirkkoherraehdokkaat ovat avainasemassa. Heiltä odotetaan selväjärkisiä linjanvetoja, ei sanahelinää ja liirunlaarumia.