fbpx
Pääkirjoitukset

Seurakunnat kuntien vanavedessä

Suomalaiset kunnat ja evankelisluterilaisen kirkon seurakunnat käyvät käsi kädessä kohti ytimiin menevää rakenneuudistusta. Kirkkohallitus valmistelee parhaillaan laajaa seurakuntaremonttia, joka lopettaisi seurakuntien täyden itsenäisyyden. Sen tavoitteena ovat nykyistä suuremmat paikallistason hallintoyksiköt, jotka syntyvät, kun kaikki toistaiseksi itsenäiset seurakunnat liitetään yhtymiksi.

Suomessa on nyt itsenäisiä seurakuntia 261 ja seurakuntayhtymiä 34, joihin kuuluu noin 170 seurakuntaa. Seurakuntayhtymän tehtäväksi määritellään muun muassa seurakuntien talouden ja omaisuuden hoito, hautaustoimi ja joukko erilaisia tukipalveluita. Seurakuntia ei lakkauteta, vaan ne keskittyvät kirkollisten lähipalveluiden tuottamiseen ja hengelliseen työhön. Seurakuntayhtymät noudattelisivat tulevia kuntarajoja.

Seurakuntia ja kuntia yhdistää ainakin rahapula. Veroina kerättävä rahasumma ei riitä juoksevien menojen hoitoon läheskään jokaisessa seurakunnassa. Viime vuonna kahdella kolmesta seurakunnasta tulos oli miinuksella.

Seurakunnat ovat sikäli kuntia heikommassa asemassa, että niissä jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Kirkosta voi niin halutessaan erota, mutta jokaisen kansalaisen on pakko olla jonkun kunnan jäsen.

Suomen kunnissa on parhaillaan menossa rakenneuudistuksen rinnalla rajut taloustalkoot. Veroja ja maksuja nostetaan taas tänä syksynä monessa kunnassa. Ennen kunnan leipä eli työsuhde ymmärrettiin niin varmaksi, etteivät siihen yllä syvänkään laman tai taloustaantuman kynnet. Nyt on toisin, monessa kunnassa käydään parhaillaan yt-neuvotteluja, eikä vain lomautuksista, vaan myös henkilöstön irtisanomisista, työvoiman vähentämisestä.

Yt-neuvottelut eivät ole täysin vieraita seurakunnissakaan, jotka kärvistelevät kuntien tapaan vakavissa talousvaikeuksissa. Veronkorotuksilla voidaan vajetta osittain paikata, mutta himoverotuksella voi olla hintansa – kirkosta eroamiset taloudellisiin syihin vedoten.

Kirkon rahapula on pantu merkille myös maan hallituksessa. Kirkkoasioista vastaava sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) ajaa Suomen evankelisluterilaiselle sekä ortodoksiselle kirkolle oikeutta hankkia varoja verotuksen ja kolehdinkannon lisäksi myös yleisin rahankeräyksin. Hän uskoo kansan karttuisaan käteen, jos asia on oikea. Keräysrahoja seurakunnat voisivat ohjata hyviin tarkoituksiin, muun muassa vähävaraisten tukemiseen, kriisiapuun, ruokapankkeihin tai päihdetyöhön.

Ministeri Räsäsen puuhakkuus asiassa on merkille pantavaa. Lukuisat viime aikoina kirkosta eronneet kansalaiset ovat maininneet juuri hänen puheensa ja kannanottonsa syyksi henkilökohtaiselle ratkaisulleen. Sen myötä kirkko kirjaa miljoonien eurojen veromenetykset.

Tuskin kirkkokuntien talous rahankeräyksin oikenee, parhaimmillaankin ne tuovat vain pienen lisän. Huomattavimmat säästöt ovat odotettavissa rakenneuudistuksesta.

Mahdollisuus lahjoitusten tekoon on toki olemassa ja kirkko hankkii tuloja sitä lähellä olevien yhdistysten kautta muun muassa Yhteisvastuu-keräyksin ja Kauneimmat joululaulut -konsertein.

Menot