Pääkirjoitukset

Seurakuntahallinnossa tilaa uusille kasvoille

Seurakuntavaalien imu ei ole näytä parantuneen. Ehdokkaiden määrä on vähentynyt varsinkin suurissa kaupungeissa vuoden 2014 seurakuntavaaleihin verrattuna.
Seurakuntavaalien varsinainen vaalipäivä on 18. marraskuuta.

Osaltaan ehdokaslukemiin vaikuttavat tehdyt seurakuntaliitokset, jotka leikkaavat luottamuspaikkoja. Lisäksi äänioikeutettujen määrä on laskenut.

Koko Kanta-Hämeessä ehdokkaiden määrä on laskenut neljän vuoden takaisesta, vaikka Hämeenlinnassa ei romahdusta ilmennyt. Hännänhuippuina piskuiset Humppila ja Ypäjä saavat kirkkovaltuustonsa juuri kokoon kerätyillä nimillä ilman vaalia.

Hämeenlinnan seurakuntayhtymässä uutta on se, että pieni Tuuloksen seurakunta on ensi vuodesta osa Lammin seurakuntaa. Seurakunnan seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsenet valitaan tulevissa vaaleissa.

Seurakuntavaalien teemana on Minun kirkkoni, josta pitäisi löytymän uskoa, toivoa, rakkautta, uudistumista ja lähellä oloa. Kohderyhmänä ovat etenkin 30–55-vuotiaat kirkon jäsenet ja nuoret äänestäjät.

16 vuoden äänioikeusraja ei vaikuta kirittävän seurakuntavaalien äänestysaktiivisuutta.

Ehdokkaat ovat keskimäärin viisikymppisiä. Neljä vuotta sitten valituista seurakuntien luottamushenkilöistä vain 6 prosenttia oli alle 30-vuotiaita. Nuoren polven päättäjille on tilausta.

Seurakunnan ja kunnan luottamushenkilöiden roolit eivät juuri toisistaan eroa. Samoja puolueväriä tunnustavia luottamushenkilöitä löytyy seurakunnista päättämässä hallinnosta, toiminnan painotuksista ja kiinteistöistä – pienenevien verotulojen puitteissa.

Toivottavaa olisi, että puoluevetoiset ehdokaslistat myös nimettäisiin joka seurakunnassa selvästi puolueen mukaan.

Ehdokasasettelun päättyminen on vasta ensimmäinen askel kohti uusia kirkkovaltuustoja ja seurakuntaneuvostoja.

Äänioikeutettuja on seurakuntavaaleissa kolmisen miljoonaa, mutta kunniaksi ei ole se, jos tai kun uurnilla käy vain alle puoli miljoonaa. Valtaosa siis jättää äänestämättä, mikä heittää varjon kirkon hallinnon demokratian päälle.

Valittavat seurakuntaneuvostot ja kirkkovaltuustot päättävät myös kirkolliskokousedustajista, jotka saavat puida valtakunnallisesti isoja asioita. Ei ole sama, keitä seurakunnan luottamustoimiin valitaan.