Pääkirjoitukset

Seurakuntia ei runnota liitoksiin

Suomen evankelisluterilainen kirkko valmistelee kokonaan toisensuuntaista uudistusta kuin maan hallitus. Hallitus mielii maahan elinvoimaisia suurkuntia, jotka kykenisivät järjestämään lähes kaikki asukkaidensa tarvitsemat palvelut.

Kirkkohallitus puolestaan kirjoittaa parhaillaan muutosesitystä voimassa olevaan lakiin, joka nykyisin velvoittaa seurakunnat noudattamaan kuntaliitosten, vapaaehtoisen tai pakollisten, määrittelemiä rajoja.

Enää ei tavoitella suurseurakuntia, joskin hallintoa, talouden ja kiinteistöjen hoito keskitetään seurakuntayhtymiin. Kirkon mielestä pieni on kaunista ja tärkeintä on seurakunnallinen yhteisöllisyys.

Suomen tällä hetkellä olevaa 430 seurakuntaa ei niputeta suuriin yksiköihin, vaan ne vastaavat toimialueellaan kirkon lähipalveluista ja jäsentensä hengellisistä tarpeista.

Kun Hämeenlinnan seudun kuntaliitos vuonna 2009 alussa toteutettiin, tarkoitus oli yhdistää myös viiden liitoskunnan seurakunnat Hämeenlinna-Vanajan seurakuntaan. Hanke nostatti kuitenkin voimakkaan vastarinnan maaseudulla eikä Kirkkohallitus lopulta siunannut liitosta. Myöhemmin Rengon seurakunta päätti liittyä Hämeenlinnaan, mutta Hauhon, Lammin, Kalvolan ja Tuuloksen seurakunnat jatkavat itsenäisinä, tosin osana Hämeenlinnan seurakuntayhtymää.

Uudessa mallissa seurakuntayhtymä vastaisi taloudesta ja olisi alueeltaan yhtenevä kunnan kanssa. On luonnollista, ettei yhden kunnan alueella voi olla erisuuruisia kirkollisveroprosentteja. Samalla voidaan yhtymän sisällä tasata köyhien ja rikkaiden seurakuntien kantokykyä.

Kirkkohallituksen uusi linjaus ei sinänsä yllätä. Evankelisluterilainen kirkko varoo visusti hiukankaan provosoimasta jäseniään, sillä kirkosta eroamisia ei haluta yhtään lisää.

Eroaaltoja ovat vuosien varrella nostattaneet kiistely naispappeudesta ja kirkon suhtautuminen seksuaalisiin vähemmistöihin. Tuorein eroaalto syntyi maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran esiintymisestä televisio-ohjelmassa, jossa sadoissa kirkoissa todistanut saarnaaja väitti sairauksien olevan demonien työtä. Virallinen kirkko sanoutui arkkipiispan suulla irti Jalovaaran opeista, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Kirkon johtajat tietävät, ettei kukaan eroa seurakunnasta siksi, että se jatkaa palvelu- ja julistustyötään entiseen tapaan. Sen sijaan se, että pieni yhteisö ajautuu tahtomattaan tai jopa pakolla osaksi suurseurakuntaa.

Seurakunnatkaan eivät pääse pakoon taloudellisia tosiasioita, rahapula riivaa myös kirkkoa. Ennen vakaata rahoituspohjaa on jo pitkään kaventaneet kirkosta eroamiset, tällä hetkellä noin 76 prosenttia suomalaisista kuuluu kirkkoon.

Jo nyt monissa seurakunnissa on jouduttu palveluita vähentämään ja kiinteistöjä, myös kirkkoja, sulkemaan rahapulan takia. Lappilaisessa Inarin seurakunnassa käynnistettiin yt-neuvottelut talouden tasapainottamiseksi eikä henkilöstön vähentämisiltäkään tyystin vältytä. Ei olisi suurikaan ihme, että irtisanomiset yleistyvät laajemminkin seurakunnissa.

Päivän lehti

4.4.2020