Pääkirjoitukset

Simputtaminen on tuhon tie

 

Simputus, kiusaaminen, toisen ihmisen alistaminen ja nolaaminen työyhteisössä ei ole nykypäivää. Sitä se ei ole myöskään puolustusvoimissa. Itse asiassa puolustusvoimat on viestittänyt voimakkaasti ja kirkassanaisesti, että varusmiespalveluksessa simputuksella on nollatoleranssi.
 
Todellisuus on kuitenkin toisennäköinen. Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen puolustusvoimien tilauksesta tekemän tutkimuksen mukaan jopa kolmannes varusmiehistä kokee joutuneensa simputuksen/kiusaamisen uhriksi. Vapaaehtoista asepalvelusta suorittavista naisista peräti puolet kokee joutuneensa epätasa-arvoisen kohtelun ja kiusaamisen kohteeksi.
 
1940–80-luvulla asevelvollisuutensa suorittaneiden mielestä tämän päivän simputuksen voi nähdä lastenleikkinä silloiseen menoon verrattuna. Asevelvollisien suoranainen nöyryyttäminen oli arkipäivää, vaikka se ei ollut silloinkaan sallittua. Puolustusvoimissa pitää katsoa
käyttäytymissääntöjä tämän hetken katsantokannasta.
 
Puolustusvoimien johto kommentoi tuloksia yllättäviksi. Jos joka kolmas, tai enemmänkin, kokee joutuvansa asevelvollisuusaikanaan kiusatuksi, ei puolustusvoimissa tunneta kovin hyvin omaa arkitodellisuutta. 
 
Mitä enemmän nappeja kauluksessa, sitä vähemmän on tietoa arjen toimintatavoista? Komentoketjussa on siinä tapauksessa pahanlainen katkos.
 
On aivan päivänselvää, että simputtaminen vaikuttaa suoraan myös nuorten naisten ja miesten palvelusmotivaatioon. Motivaation romuttaminen simputtamalla on tuhon tie.
 
 

Päivän lehti

5.4.2020