Pääkirjoitukset

Sinilevälautat ja uimarit nauttivat samoista vesistä

Poissa silmistä, poissa mielestä. Sisävesillä ja merialueilla huokaistiin vain hetkeksi helpotuksesta, kun sinilevätilanne rauhoittui.
Levämassaa voi sopivissa olosuhteissa kohota pinnalle millä järvellä tai lahdenpoukamassa tahansa. Kuva: Ville Mäkilä
Levämassaa voi sopivissa olosuhteissa kohota pinnalle millä järvellä tai lahdenpoukamassa tahansa. Kuva: Ville Mäkilä

Kovat tuulet ovat Kanta-Hämeessä sekoittaneet vedenpinnan sinilevähippusia koko vesimassaan. Lisäksi helteiden päättyminen toviksi pudotti pintavesien lämpötilaa, mikä jarrutti leväesiintymiä.

Se, että sinilevää oli viime viikolla valtakunnallisen sinileväseurannan havaintopaikoilla tavanomaista vähemmän, ei ole koko totuus. Sitä oli vain vaikeampi havaita.

Viralliset seurantapaikat ovat harvassa, mutta sitä paikkaavat ihmisten omat havainnot Järvi-meriwikiin. Kunnat seuraavat määrävälein yleisten uimarantojen veden laatua.

Pintavesien taas lämmetessä levätilanne lienee taas toinen.

Järvenpohjien ja merenlahdelmien runsaat ravinteet eivät ole minnekään hävinneet. Tuuli on vain nostattanut syvemmältä viileää mutta myös ravinteikasta vettä.

Uusi leväkukinta vain odottaa, että tuulet tyyntyvät ja lämpö lisääntyy.

Sinilevää on kuitenkin turha hysterisoida. Sinilevää on aina vesissä ollut ja tulee aina jossain määrin olemaan.

Kyse on sinileväkukintojen kulloisestakin määrästä ja laadusta, sillä puolet sinilevistä tuottaa myrkyllisiä yhdisteitä. Levälauttoja on syytä varoa.

Sinileväistä vettä ei pidä käyttää löyly- pesu- tai kasteluvetenä eikä antaa varsinkaan lasten eikä lemmikkieläinten siinä uida.

Leväongelmat ovat pahimmillaan rehevöityneillä järvillä.

Meri- ja järvivesien rehevöityminen on ongelma, joka osaltaan kasvattaa sinileväesiintymiä. Rehevöityminen saataisiin kuriin vähentämällä systemaattisesti pintavesien ulkoista kuormitusta.

Ulkoisesta kuormitusta aiheuttavat etenkin maa- ja metsätalous, yritystoiminta sekä taajamien ja ranta-asumusten jätevedet.

Järviveden kemiallinen käsittely näyttää auttavan vain tovin. Syvänteen hapettaminen jarruttaa fosforin vapautumista, mutta tulokset ovat turhan vaatimattomia kuluihin nähden.

Tepsivimmät keinot ovat hoitokalastus ja ulkoisen kuormituksen vähentäminen.

Tärkeää työtä ravinnekuormituksen rajoittamiseksi tekevät järvien suojeluyhdistykset. Kanta-Hämeen järvistä kannattaa pitää huolta.

Menot