Pääkirjoitukset

Sisä-Suomen verotoimisto kyykyttää kansalaisia pitkillä jonoilla – Kantahämäläiset ovat vihaisia ja syystä, sillä digitalisaatiosta huolimatta pitäisi pystyä tasavertaiseen kohteluun

Sisä-Suomen verotoimisto kyykyttää kansalaisia pitkillä jonoilla. Kantahämäläiset ovat vihaisia olemattomasta kolmen tunnin aukioloajasta viikossa.
Forssalaiset Armi ja Raimo Inki jonottivat toukokuussa verotoimistoon Hämeenlinnassa. Kuva: AP Sarjanto
Forssalaiset Armi ja Raimo Inki jonottivat toukokuussa verotoimistoon Hämeenlinnassa. Kuva: AP Sarjanto

Kanta-Hämeessä sähköistysvimma ja kasvokkain tapahtuvan palvelun loppuminen on ihmetyttänyt kansalaisia. Sisä-Suomen verotoimiston Hämeenlinnan toimipiste on auki ainoastaan kerran viikossa tiistaisin kello 9–12. Muuten palvelu on verkossa.

Kantahämäläisten tarvitsee tulla tiistaiaamuisin paikan päälle, jos verkossa asiointi ei onnistu. Edelleen on myös veroasioita, joita ei pysty sähköisesti hoitamaan.

 

Hämeenlinnan toimipisteessä on perusteltu supistettua aukioloaikaa koronalla sekä asiakaspalvelijoiden kuulumisella riskiryhmiin. Ovia ei ole haluttu pitää auki tautiriskin minimoimiseksi.

Syyt ovat varsin ymmärrettäviä. Luulisi kuitenkin, että asiointi olisi turvallisempaa sekä asiakkaille että työntekijöille, jos aukioloajat olisivat väljemmät, eivätkä kaikki jonottaisi palveluun yhtenä viikon arkipäivänä.

Nykyisellään tiistaiaamuisin uudessa verotoimistossa Wähäjärvenkadulla on jo pitkä jono, kun Forssasta ja Riihimäeltä asti tullaan asioimaan.

 

Digitalisaatio on päivän sana ja syystäkin.

Suomi on monessa asiassa palvelujen sähköistämisessä hyvällä tiellä. Yksi osoitus siitä on myös vuonna 2019 voimaan tullut digipalvelulaki, joka säätää minimitavoitteet erityisesti julkisille digipalveluiden saatavuudelle.

Olisikin syytä, että erityisesti valtionhallinnossa julkisen sektorin erilaisten käyttäjäryhmien tasavertaisuus ja palvelujen saatavuus taattaisiin. Se koskee myös kasvokkain tapahtuvaa henkilökohtaista palvelua ja neuvontaa, koska kaikilla kansalaisilla ei ole tietotaitoa, tietokonetta tai älypuhelinta sähköisten palvelujen käyttämiseen.

 

Tilastoilla on helppo perustella sitä, ettei perinteistä asiakaspalvelua enää tarvita.

Kukapa nyt korona-aikana menisi verotoimistoon, jollei ole ihan pakko. Sen seurauksena tilastot alkavat näyttää hyvältä.

Aivan vastaava on käynyt esimerkiksi hammashoidossa tai muussa terveydenhoidossa. Aikoja ei varata yhtä tiheästi kuin normaaliaikana, koska koronapelko pitää kotona.

Arkijärki on tässäkin asiassa valttia. Erityisesti julkiset palvelut on oltava kaikille saavutettavissa.