Pääkirjoitukset

Sisältö ratkaisee eikä ylimääräinen palkkio

Hoitoalalla on työntekijän markkinat. Se pakottaa työnantajat kehittämään työpaikoista oikeasti viihtyisiä. Siihen ei extra-tonni tai kulttuuriseteli riitä.
Rakenteilla oleva Assi saattaa muodostua vetovoimatekijäksi, kun etsitään ratkaisuja hoitajapulaan. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa
Rakenteilla oleva Assi saattaa muodostua vetovoimatekijäksi, kun etsitään ratkaisuja hoitajapulaan. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä ideoitiin ratkaisua hoitajapulaan. Sairaanhoitopiirin hallitus päättikin kuluneella viikolla houkutella hoitajia ylimääräisellä tonnilla töihin.

Sosiaalisessa mediassa hoitotyötä jo nyt tekevät herkesivät ihmettelemään, näinkö uskollisista työntekijöistä pidetään huolta. Uudet tulijat palkitaan, vanhat saavat raataa entiseen malliin.

Mielipaha on aiheellinen. Etenkin, kun takana on 17 kuukautta korona-aikaa, jolloin hoitajien lomia on evätty ja vaadittu joustoa. Jotain kuitenkin pitää keksiä uusien sairaanhoitajien houkuttelemiseksi, jotta nykyisten työntekijöiden työtaakka ei kasva kohtuuttomasti eivätkä hoitojonot veny.

Tärkeintä on nyt rakentaa Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiristä mahdollisimman hyvä työpaikka. Se tarkoittaa sitä, että työntekijät oikeasti pääsevät vaikuttamaan työnsä sisältöön, heidät otetaan huomioon ja työtaakka on kohtuullinen.

Yksi vetovoimatekijä on todennäköisesti rakenteilla oleva Assi.

Hämeen Sanomat vertaili viime viikolla, miten Kanta-Hämeen kunnat ovat palkinneet työntekijöitään koronavuonna. Esimerkiksi kuntien palkkalistoilla työskentelevät hoitajat, opettajat ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat joutuneet valtavasti joustamaan koronavuosina.

Kuntien palkitseminen vaihtelee. Avokätisin on Hausjärven kunta, joka antaa 150 euron kertakorvauksen ja 50 euron kulttuuri- ja liikuntasetelin. Forssa antaa työntekijöilleen palkallisen vapaapäivän.

Sen sijaan Hattula, Janakkala ja Humppila eivät mitenkään huomioi työntekijöitään. Muut palkitsevat siltä väliltä, suurin osa liikunta- ja kulttuuriseteleillä.

Kokonaisuus ratkaisee, ei yksittäinen palkkio. Kuinka mielekkääksi työ- ja työyhteisö koetaan? Millaiset ammatilliset etenemismahdollisuudet ovat? Onko työn ohessa mahdollisuus kouluttautua? Kuinka helppoa on tulla töihin?

Paperilla kyse on yksinkertaisista asioista. Todellisuudessa tilanne on toinen. Pelkkä puhe ei riitä vaan kehitysideat pitää viedä käytäntöön. Vihdoinkin on työntekijän markkinat.

Menot