Pääkirjoitukset

Sitä kyselee väliin tyhmiä

 

Kun on kasvanut siinä ympäristössä ja sillä ajanjaksolla, kuin vanhempani ovat asiat aikoinaan ratkaisseet, niin takaraivoon on väkisin pinttynyt mitä ihmeellisimpiä ajatuksen juoksutuksia. Joku sanoo mielipiteiksi, joku jopa periaatteiksi. 
 
Ne ”periajatukset” aiheuttavat puolestaan sen, että viikosta toiseen äityy ihmettelemään ennen niin arkiselta tuntuneita asioita aivan uudella tavalla. 
 
Ihmettelen esimerkiksi nykymenoa koulumaailmassa.
 
Ensinnäkin tuo kuri. Suomen yhdessä syrjäkylässä, Helsingissä, opettaja pistettiin kilometritehtaalle, kun ojensi oppilasta hieman fyysisesti. Käytännössä työnsi pois ruokalasta oppilaan provosoivan suunsoiton jälkeen. Oppilas sai siis omalla käyttäytymisellään provosoitua miesopettajaa sen verran väkevästi, että opettaja käytti voimaa oppilaan siirtämiseksi.
 
Ei pitäisi provosoitua. Siitä seuraa potkut. Ymmärrän poispotkitun opettajan tuskan äärimmäisen hyvin. Potkujen antajaa ei saa tässä tapauksessa puoltolausettani.
 
Ei pidä yleistää, huudetaan vastaan. Ei pidä. Mutta kun tällaisia esimerkkejä kouluhäiriköistä tulee yhä useammin eteen, niin jossakin mättää. Julkisuudessa ei kaikkea puida, mutta opettajia kuuntelemalla pääsee jo hieman kärryille.
 
Missä se huonon käytöksen kotipesä luuraa?
 
Kotona, sanon minä. Kuri ja käytösmallit ovat jääneet kotona huoltajien takataskuun–tai huvenneet kokonaan maailman tuuliin. Opettajien tehtävä on opettaa, siinä sivussa toimia huoltajien tukena kasvatustyössä. Huoltajat eivät voi ulkoistaa kasvatusta!
 
Hyvin vakavasti kannattaa pohtia, kenen ehdoilla yhteiskunnassa eletään. Helsingin virkakoneisto linjasi, että asiaan tolkun otteen ottanut opettaja ei sovi opettajaksi pääkaupungissa. Häiriköt voittakoot?
 
Häiriköivä oppilas voi siis tuhota yhden ihmisen ammattiuran, ja samalla horjuttaa yhden perheen talouden? Ei kai sentään! Onneksi asia eteni jo oikeudellisesti korkeimmalla mahdolliselle tasolle.
Antoivatko Helsingin kouluviranomaiset samalla näille häirikköoppilaille viestin käytössä olevista pelisäännöistä? Antoivat.
 
Tästä eteenpäin rajoja haetaan yhä entistä laveammalta. Kun kotona ei ole mitään väliä, tästä opettajan irtisanomispäätöksestä häirikkönuori ymmärtää, ettei koulussakaan ole mitään väliä. Älä minun kanssa ala!
 
Meikäläistä ihmetyttää se, että saavatko oppilaat todella kiusata opettajiaan ilman mitään seurauksia. Jatkossa otetaan entistä ärhäkämmin mittaa provosoituvista opettajista. 
 
Tällainen vanha jäärä ei ymmärrä nykyistä toimintamallia.
 
En varmasti itsekään ollut mikään mallioppilas, mutta joku raja sentään oli. Nyt osa oppilaista elää kuin pellossa.
 
Samaan aikaan kaikkien on hyvä muistaa, että valtaosa oppilaista elää kurissa ja nuhteessa, siis mallikelpoisesti. Häirikköjen osuus kasvaa, ja he ottavat/saavat liian suuren huomion koulumaailmassa. Koulujen pitää pystyä elämään opinhaluisten ja kunnolla käyttäytyvien ehdoilla.