Pääkirjoitukset

Siviilien kärsimys sodan jaloissa on kestämätöntä

Helsinkiläinen Kallion seurakunta aloitti viime viikolla kellojen soiton huomion kiinnittämiseksi syyrialaisen Aleppon pommitusten siviiliuhreihin.

Esimerkkiä on seurattu laajasti koko maassa ja myös Suomen ulkopuolella. Kirkonkellot soivat iltapäivisin kello 17 aina 24. lokakuuta eli YK:n päivään saakka.

Saattokellojen sanoma on kaikessa karuudessaan täysin vastaansanomaton: siviilien häikäilemättömälle murhaamiselle on tultava loppu. Varsinkin jokainen lapsiuhri on liikaa. Se on myös maailman johtajien ymmärrettävä.

Kansainvälisiä neuvotteluja Yhdysvaltain ja Venäjän johdolla ja muun muassa EU:ssa on käyty viime päivinä, mutta kaikki aikaisemmatkin yritykset tulitaukoineen ovat valuneet tuskallisesti hukkaan.

Kansainvälinen yhteisö on jälleen kerran voimaton, ja pommit saavat kylvää kuolemaa. Kerta ei ole ensimmäinen, eikä valitettavasti myöskään viimeinen.

Painajainen on tänään, tässä ja nyt: Aleppossa, irakilaisessa Mosulissa ja viime päivinä myös Jemenissä. On entistä vaikeampaa sulkea silmät ja olla välittämättä. Se ei ole edes vaihtoehto.

Syyllisiä ei tarvitse paljonkaan arvailla, vaikka kriisit ovatkin erittäin monimutkaisia ja sekavia. Ketään ei silti saada todennäköisesti Aleppon murhatöistäkään koskaan lopulliseen vastuuseen.

Erityisessä vastuussa syyrialaisten kärsimyksistä on Venäjä, jonka pommikoneet ovat Syyrian hallituksen tukena jatkaneet Aleppon moukarointia.

Tuoreimmassa eli Mosulin tapauksessa taas voi jopa etukäteen ennakoida siviilien joutuvan hyvin suurella todennäköisyydellä kärsimään, kun äärijärjestö Isis on vihdoin saatu ilmeisesti alakynteen.

Mikään äärijärjestön tukahduttaminen tai muukaan tilanne sekavassakaan sisällissodassa ei ole kuitenkaan sellainen, ettei siviiliväestölle kuuluisi ehdoton suoja väkivallankäyttöä vastaan.

Aivan omanlaisensa asema kuuluu sairaaloille ja esimerkiksi kouluille, joissa on sairaita, hädänalaisia ja muutoin ehdottoman suojelun tarpeessa olevia.

Suomen ulkopoliittinen johto on ilmaissut järkytyksensä. Keinot ovat suomalaisittain kuitenkin pahasti hukassa.

Seurakunnissa on tehty edes jotakin: Aleppon kellot soivat tänäänkin, toivottavasti eivät kuuroille korville.