Pääkirjoitukset

Sopivin on yhä pätevin

Pätevintä etsitään, puoluekanta ei saa olla este. Näin suomalaispoliitikot hokevat kuin mantraa aina, kun edessä on poliittinen virkanimitys.

Hakuprosessin lopulla valituksi tulee kuitenkin usein se sopivin, ei suinkaan muodollisesti pätevin ehdokas. Johtajapaikat on jaettu suurimmille puolueille monimutkaisen historiallisen prosessin kautta ja niistä käydään kulisseissa häikäilemättä kauppaa muiden puolueiden kesken.

Esimerkiksi Kevan toimitusjohtajan paikka on jyvitetty keskustalle. Niinpä paikan sai Markku Kauppisen jälkeen keskustalainen Merja Ailus, vaikka hakijoissa oli häntä huomattavasti kokeneempia ja koulutetumpia.

Kevan valtuuskunnasta on tosin myöhemmin kerrottu, että valintaan vaikutti myös Ailuksen sukupuoli. Hän ohitti kisassa muun muassa entisen maatalousministerin Kalevi Hemilän ja Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtajan Pasi Holmin.

Nyt kun paikka tulee uudelleen avoimeksi, alkaa keskustelu poliittisista virkanimityksistä uudelleen.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä halusi tosin jo viikolla lopettaa spekulaatiot heti alkuunsa toteamalla, ettei puolueella ole aikomustakaan esittää Ailuksen paikalle keskustalaista nimeä.

Sipilän ulostulo herätti hämmennystä muissa puolueissa. Onko paikka siis todellakin vapaa kaikenlaisille ehdokkaille? Voiko siihen hakea ihan tosissaan, vaikka taskussa olisi jokin muu jäsenkirja kuin keskustan?

Vasta viime eduskuntavaaleissa valtakunnan politiikkaan liike-elämästä nousseella Sipilällä on ollut politiikassa varsin puhtoinen maine. Nyt hänellä on tuhannen taalan tilaisuus osoittaa, ettei hän ole omaksunut niin sanottua maan tapaa sulle-mulle-suhmuroinnin muodossa.

Aika moni on silti skeptinen. Ettei vaan sattuisi käymään samalla tavalla kuin sisäministeri Päivi Räsäsellä (kd.) hänen nimittäessään ministeriön kansliapäälliköksi näennäisesti sitoutumattoman Päivi Nergin, joka on kuitenkin aiemmin toiminut aktiivisesti Räsäsen puolueessa.

Jotta totuus ei unohtuisi, osataan sitä paikallistasollakin.

Tosiasia on, ettei Timo Kenakkalasta olisi tullut Hämeenlinnan kaupunginjohtajaa, ellei hän olisi taustaltaan demari. Kokoomus sai vaihtokaupassa kaupunginhallituksen puheenjohtajuuden. Sari Rautio siirtyy tehtävään sopimuksen mukaisesti ensi vuoden alussa.

Vaikka poliittiset virkanimitykset ovat vastoin perustuslakia, niistä ei ole siis suinkaan päästy eroon. Koska valinnoista päättävät poliitikot tai heistä koostuvat valtuustot ja valtuuskunnat, aina on tilaisuus poliittisiin lehmänkauppohin.

Paljon on kuitenkin tapahtunut, jos tilannetta vertaa vaikkapa 1970-lukuun. Silloin pahimmillaan jopa kunnan kesätyöpaikat jaettiin puoluekirjan perusteella. Siihen aikaan tuskin kukaan enää haluaa palata.