Pääkirjoitukset

Sotauho kaikuja menneisyydestä

Pohjois-Korea on julistanut olevansa sotatilassa Etelä-Korean kanssa.

Yhdysvallat luonnehtii, että Pohjois-Korea on ”ajatuksellisesti” sodassa, mutta ei ole lähdössä sotimaan.

Tilanne on kiristynyt, mutta niin se on ollut vaihtelevasti jo vuosikymmenet.

Sotatilailmoitus tuli vastavetona Etelä-Korean ja Yhdysvaltain sotaharjoituksille. Maat järjestävät kyseiset harjoitukset vuosittain. Pohjoisen vastalauseet tulevat samaan tapaan säännöllisesti, kuin maailmanpolitiikan tapahtumakalenteriin merkittyinä.

Pohjoisen uhkailu on kaikuja menneisyydestä, kuten on koko maailman sulkeutunein yhteiskunta.

Sukupolvet vaihtuvat Pohjois-Korean johdossa, mutta sotauho on pysyvää laatua.

Korean demokraattisen kansantasavallan perustaja Kim Il-sung ei aikoinaan vain uhkaillut, vaan myös tarttui aseisiin. Hän ei erikseen ilmoittanut asiasta, vaan Korean sota alkoi vuonna 1950 Pohjois-Korean yllätyshyökkäyksellä.

Nykyinen johtaja Kim Jong-un on ”suuren sissipäällikön” Kim Il-sungin pojanpoika. Heidän välissään Kim Jong-il noudatti samaa linjaa.

Yhteinen vihollinen on äärimmäisen tärkeä Pohjois-Korealle sen oman tarkasti varjellun sisäisen eheyden eli vallan kulissien pönkittämiseksi. Todellisesta vallan jakautumisesta diktaattorin taustalla on vain arvailuja. Varmaa on vain se, että armeija on diktatuurin kulmakivi, oli julkisivu sitten mitä tahansa.

Kim-dynastiaa on yleisesti pidetty vain nukkehallitsijoina, joiden takana todellinen valtapeli käydään. Uusin Kim ei ole vielä ilmeisesti vakiinnuttanut asemaansa, minkä takia hänen pitää hankkia meriittejä sankaruuttaan todistamaan.

Ei enää auta vitsailla, että Kimillä on ydinpommi, mutta ei mitään sen kuljettamiseksi Pohjois-Korean rajojen ulkopuolelle.

Fanaattisuus yhdistyneenä todelliseen ja osin onneksi myös liioiteltuun ydin- ja ohjusteknologian kehitykseen tuo vakavia sävyjä muuten itseään toistavaan sotauhoon.

Tilannetta ei yhtään kevennä Etelä-Korean jyrkkä linja. Etelä on ilmoittanut vastaavansa pohjoisen mahdolliseen hyökkäykseen välittömästi, ilman erillistä poliittista päätöstä. Oikeaan valoonsa ilmoitus tulee, kun sen jatkeena etelä ilmoittaa pommittavansa ensimmäiseksi Kim-dynastian patsaita.

Vuosikymmeniä jatkuneeseen Koreoiden sotauhon kierteeseen ei tule loppua ennen Pohjois-Korean avautumista.

Demokratisoitumisesta ei ole toistaiseksi merkkejä, eikä kansainvälisellä yhteisöllä ole keinoja sen edistämiseksi. Pakotteet ovat osoittaneet tehottomuutensa. Nekin Pohjois-Korea kääntää vain muun maailman vihollisuuden osoitukseksi.

Koreoiden yhteinen teollisuusalue pohjoisen puolella toimii tiettävästi normaalisti. Se on pieni merkki siihen suuntaan, että talousyhteistyö voisi joskus viedä Korean niemimaata kohti vakautta.