Pääkirjoitukset

Sotaveteraanien uhraukset muistetaan

105 kunnian päivää ei unohdu suomalaisesta kollektiivisesta muistista. Elossa olevista veteraaneista on pidettävä huoli.
Etulinjassa, äärimmäisen ankarissa talviolosuhteissa. Kuva: SA-KUVA
Etulinjassa, äärimmäisen ankarissa talviolosuhteissa. Kuva: SA-KUVA

Marraskuun 30. päivä 80 vuotta sitten oli Suomen historiassa käänteentekevä, poikkeuksellinen, surullinen ja karmea päivä.

Suuri ja mahtava Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta.

Reilun sadan päivän aikana rintaman molemmin puolin menehtyi yhteensä yli 150 000 taistelijaa. Haavoittuneita oli moninkertainen määrä. Äärimmäisen ankarissa talviolosuhteissa käytyjen taistelujen tappioiden määrä oli raskas niin Suomelle kuin Neuvostoliitolle.

Suomelle raskaiden ehtojen rauha saavutettiin 13. maaliskuuta vuonna 1940. Pääasia kuitenkin oli, ettei Suomea silloinkaan vallattu.

Tänään maailma on onneksi toisenlainen kuin 80 vuotta sitten.

Vuoden 2020 lopussa veteraaneja arvioidaan olevan Kelan rintamalisän saajien ennusteen mukaan 6 536, joista miehiä on 3 322 ja naisia 3 213. Sotainvalideja on noin 900 henkilöä.

Vuoden päästä heidän keski-ikänsä on kivunnut 92 vuoteen ja määrä vähentyy nopeasti, vuosittain arviolta 20 prosenttia.

Jos Suomella on johonkin varaa niin siihen, että sotaveteraanit hoidetaan kunniakkaasti.

Kotimaisessa veteraanipolitiikassa painotetaan kotiin annettavia palveluja ja eniten tukea tarvitsevien rintamaveteraanien palvelujen kehittämistä sekä puolisoiden ja leskien asemaa.

Tavoitteena on mahdollistaa veteraanien itsenäinen selviytyminen omassa kodissaan niin kauan kuin se on inhimillisesti mahdollista.

Veteraanipolitiikan tärkeä viesti on myös se, että sotaveteraanien epäinhimilliset uhraukset muistetaan nyt ja jatkossa.

Toisen maailmansodan jälkeen Kansainliitto vaihtui Yhdistyneisiin kansakuntiin (YK), ajatuksena oli ”ei koskaan enää”.

Tästä näkökulmasta on huolestuttavaa, että jopa ns. vapaan maailman johtajat keikuttavat tällä hetkellä populistisesti YK:n asemaa oman poliittisen agendansa edistämiseksi. Historian opetukset pitäisi tuntea.