Pääkirjoitukset

Sote ei kaipaa irtisanomissuojaa

Sote eli laki sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ei sisällä henkilöstön viiden vuoden irtisanomissuojaa. Tämän on ennakoitu herättävän ”tuntemuksia” ammattijärjestöissä, kun lakiehdotus on parhaillaan lausuntokierroksella.

Irtisanomissuoja on tuttu vuoden 2007 kuntarakennelaista ja se on herättänyt runsaasti keskustelua.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) leikkasi jo uusimmalta orastavalta kohulta siipiä: myöskään aikaisemmassa lakiluonnoksessa ei ollut mukana irtisanomissuojaa.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto on aikaisemmin vaatinut sote-uudistukseen pitkää irtisanomissuojaa. Suojan puuttumisen on arveltu aiheuttavan jopa paniikkia työpaikoilla.

Henkilöstön tuntemukset on syytä ottaa vakavasti, mutta pelkoihin tai populistiseen pelihousujen repimiseen ei ole minkäänlaista aihetta.

Pitkään ja sitkeästi valmisteltu sote on niin keskeinen ja vaikea poliittinen kysymys, ettei sen ympärille kaivata ay-politikointia.

Riittää mainiosti, kun maassa käydään ensi keväänä eduskuntavaalit soten sävyttäminä. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden ääniä kalastellaan silloin varmasti yli kaikkien puoluerajojen. Ei ole yllätys, jos myös irtisanomissuoja nousee vielä sopivasti lämmitettynä esille.

Sinänsä hyvää tarkoittava irtisanomissuoja on tuonut mukanaan pahoja vääristymiä. Helsingin kaupungin työntekijöille tuli aikoinaan ”vahingossa” nyt tosin jo päättynyt irtisanomissuoja, kun osa Sipoosta liitettiin Helsinkiin vuonna 2009. Kuopiossa turvaa on ollut tarjolla peräti 15 vuodeksi, kun peräkkäin on ollut useita kuntaliitoksia.

Sote-uudistukseen irtisanomissuoja sopii vähintäänkin yhtä huonosti kuin kuntaliitoksiin. Jo yksin soveltamisala olisi vaikeasti rajattavissa.

Kuntien palveluksesta on siirtymässä henkilöstöä uusien kuntayhtymien tai sote-alueiden palvelukseen. Olisi paha perustella vaikkapa hoitotyön ammattilaisille, että työnantajaa vaihtava saisi irtisanomissuojan, mutta entisen palvelukseen jäävä ei saisi.

Irtisanomissuojalla on ollut parhaimmillaankin vain mielialoja rauhoittava merkitys. Käytännössä aihetta irtisanomispelkoihin ei ole useimmissa liitoskunnissa ollut. Täysin niiltä ei ole vältytty, vaikka Kouvolan kaltaiset esimerkit ovat onneksi harvassa.

Hämeenlinnan kuntaliitoksen tullessa voimaan vuonna 2009 kuntien henkilöstö sai lain mukaisen viiden vuoden irtisanomissuojan. Sen päätyttyä ei tullut irtisanomisaaltoa.

Kuntien henkilöstömäärä on laskenut ihan muista syistä, ja kehitys on ollut huomattavan monimutkainen yhtälö. Myös pahat puheet suojatyöpaikoista tukahtuivat omaan sauhuunsa.

Yhden asian pitäisi rauhoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten mieliä ylitse muiden: työtä ja työpaikkoja riittää jatkossakin.