Pääkirjoitukset

Sote-linjauksessa on vanhaa, uutta ja lainattua

Sosiaali- ja terveyspalveluja keitetään hallitusneuvotteluissa kokoon ja hämmennetään 18 itsehallinnollisen maakunnan varaan.
Sote-linjaus ei ole vielä tasapainossa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Sote-linjaus ei ole vielä tasapainossa. Kuva: Lassi Puhtimäki

Hallitusneuvotteluissa tapahtui askel eteenpäin, kun syntyi sopu sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta.

Vaiko oliko se askellusta paikallaan, kun sote-uudistusta on määrä lähteä rakentamaan 18 itsehallinnollisen maakunnan varaan, mutta uudistuksen punainen lanka on muuten sykkyrällä.

Keskustan piirissä on jo hehkutettu ensimmäistä työvoittoa puolueen kynnyskysymyksessä. Myös palo- ja pelastustoimi on siirtymässä maakuntiin, mikä on kumarrus monialaisuutta vaatineelle keskustalle.

Hallitusta muodostaville puolueille 18 sote-maakuntaa on vain poliittisesti vaivaton periaateratkaisu. Asiantuntijoiden mukaan vähempi riittäisi.

Vaikeuksia on vielä luvassa, kun rahoitusmalli on auki ja palveluntuotantoa ollaan jakamassa kahtaalle.

Edellinen hallitus kompastui juuri soteen, maakuntiin ja kokoomuksen vaalimaan valinnanvapauteen, jonka perustuslakiongelmiin hallitus myös kaatui.

Nyt valinnanvapaudesta ei puhuta, eikä yksityisille terveysyrityksille kateta kunniapaikkaa sote-pöytään. Haasteita silti riittää.

Riskialtista alustavassa linjauksessa on se, että maakunnille sovitetaan julkisessa palveluntuotannon pääjärjestäjän ja -tuottajan roolia, mutta kunnillekin tarjotaan omaa osaa. Vuoden loppuun mennessä selviää, voisivatko kaupungit ja kunnat toimia myös tuottajina.

Sotessa kivenä kengässä olleen pääkaupunkiseudun erityisasema selvitetään uudistuksessa samoin vuoden loppuun mennessä.

Alueiden väliset erot täytyy joka tapauksessa ottaa uudessa sote-työstössä entistä paremmin huomioon.

Kanta-Hämeelle linjaus merkinnee hyvää ennusmerkkiä aloitetulle vapaaehtoisen sote-kuntayhtymän valmistelulle. Huomiota pitää kiinnittää maakunnan yhtenäisyyteen.

Kansalaiset ovat viime vuosina tuskastuneet sote-palveluiden rukkaamiseen, jolle ei ole näkynyt loppua.

Hallintomallin sijaan kansalaisia kiinnostaa, että palveluja saa sujuvasti, yhdenmukaisesti eri puolilla maata ja mieluusti mahdollisimman läheltä.