Pääkirjoitukset

Sote perinnöksi uudelle hallitukselle

Koko päättymässä olevan vaalikauden ajan ahkerasti valmisteltu sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistustyö hyytyi kalkkiviivoille. Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ei kelvannut sosiaali- ja terveysvaliokunnan ankarassa paineessa ja kovassa kiireessä sorvaama uusi esitys, joka olisi ottanut perustuslain pykälät hallituksen esitystä paremmin huomioon. Ehdotus oli oikeansuuntainen, mutta riittämätön.

Sote-uudistuksen jatkuva kompurointi ei ole kunniaksi maan hallitukselle eikä koko poliittiselle järjestelmälle. Matkan varrella sen vaiheilla on pidetty ainakin seitsemän mahtipontista tiedotustilaisuutta, joissa on julistettu sovun löytyneen ja vakuuteltu lopullisten päätösten syntyvän säädetyssä järjestyksessä.

Vakava yritys mittavan uudistuksen läpiviemiseksi oli kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajien julistus yhteisestä tahtotilasta, viidestä suuresta sote-alueesta. Tästä historiallisesta sovusta leivottiin myöhemmin hallituksen esitys, jonka lento katkesi loputa eduskunnan peruslakivaliokuntaan.

Se palautti esityksen sosiaali- ja terveysvaliokunnan saatesanoin, että kunnallinen itsehallinto ja rahoituskysymykset on sisällytettävä huolellisesti uuteen versioon. Valiokunta yritti parhaansa kuin palopaikalle hälytetty vapaapalokunta, mutta aika loppui kesken.

Tärkeissä asioissa on tapana pyytää lausunnot keskeisiltä sidosryhmiltä, sotessa muun muassa kunnilta. Niiden olisi pitänyt parissa päivässä lausua kantansa, joka ei tietenkään ollut käytännössä mahdollista. Surkea yritys ei täyttänyt alkuunkaan asiallisen lausuntokierroksen kriteereitä, vaan suorastaan vähätteli kuntien asemaa ja yhteiskunnallista painoarvoa.

Jälkiviisaus on koko lailla turhaa, mutta hallituksen ei olisi pitänyt niputtaa kuntarakenteen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista hallitusohjelman keskeisiksi hankkeiksi. Niistä syntyi yksinkertaisesti liian iso järkäle. Sitä ei keventänyt sekään, että hallitus luopui poliittisen sovun hintana kuntarakenteen uudistamisesta.

Itse asiasta, uudistuksen välttämättömyydestä vallitsee vankka poliittinen yksituumaisuus. Jos valmistelutyöhön alusta pitäen koottu parlamentaarinen komitea, lopputulos voisi olla toinen. Myös perustuslain asiantuntijat puuttuivat monta kertaa matkan varrella ilmenneisiin ongelmiin, mutta heitä ei kuunneltu eikä ainakaan uskottu.

Vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen epäilemättä kivistä tietä olisi tasoittanut se, että sote-uudistus olisi saatu edes toteutusta vaille valmiiksi. Kesällä nähdään, onko puoluejohtajien viime vuonna sorvaama poliittinen yksituumaisuus vielä hengissä.

Ankarasta kokemuksesta viisastuneena kannattaisi käynnistää myös pohdinta perustuslaista. Ovatko sen säädökset jo aikansa eläneitä ja pitäisikö ne päivittää 2010-luvun tarpeisiin?

Päivän lehti

28.3.2020