Pääkirjoitukset

Sote-ralli alkaa taas uudestaan

Kun pöly torstaina kaatuneen yhteiskuntasopimuksen vaiheilta haihtuu ja rankka pettymys hiljalleen helpottaa, hallituksen työlistalla seuravana on viime vaalikaudella pahasti keskeneräiseksi jäänyt, itse asiassa niin ikään kaatunut sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus.

Sote-uudistusta on jo valmistelu pitkin kesää ilman näyttäviä ulostuloja ja suuria otsikoita. Sen valmistelusta vastaava perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) on luvannut esityksen eduskuntaan ensi vuoden syksyllä eli aikaa on jäljellä vuoden päivät. Sote on hänen uransa suuri tehtävä, sillä keväällä sovittiin, että Rehulan jälkeen hallituskauden loppukaudeksi ministeriksi tulee keskustan Annika Saarikko.

Sote-alueet määrittyvät kuntien muodostamista itsehallintoalueista. Keväällä uudistusta selvittänyt asiantuntijaryhmä piti parhaana 9–12 alueen mallia, mutta ministeri Rehula sanoi viime viikolla hallituksen tavoittelevan enintään 19:ää hallintoaluetta eli selvästi enemmän kuin asiantuntijat.

Mikäli uudistus taas jumittuu jo moneen kertaan käytyihin karttaharjoituksiin, ollaan heti harhapoluilla. Selvityksiä ja raportteja on hyllykaupalla, suuri joukko valmisteluun osallistuneita asiantuntijoita ja päättäjiä on suuttunut turhasta työstä.

Suomalaisessa päätöksentekokulttuurissa marssijärjestys on yksinkertainen ja selvä. Hallitus valmistelee ja esittää asiat, eduskunta päättää ja virkakoneisto toteuttaa.

Tälle on myös laillisuusperusta, jos ja kun perustuslakia noudatetaan. Edellisen hallituksen sote-uudistus kaatui juuri perustuslaillisiin ongelmiin. Koska perustuslaki ei jousta eikä sitä noin vain myöskään muuteta, hallituksen on taivutettava uudistusesityksensä sellaiseksi, ettei se enää kompastu perustuslakivaliokunnassa.

Tuleva malli ei välttämättä ole poliittisesti tarkoituksenmukainen, mutta alueiden on oltava niin vahvoja, että ne kykenevät tarjoamaan riittävät ja kattavat sosiaali- ja terveyspalvelut.

Eri puolilla Suomea on jo kehitelty vapaaehtoisesti kuntien yhteistä palvelutuotantoa, eivätkä kokemukset ole yksiselitteisen huonoja. Kansalaisten tarpeisiin on kyetty kohtuullisesti vastaamaan ja rahaakin on säästynyt.

On luonnollista, että toimivat järjestelmät rakentaneilta seuduilta tulee ankaraa napinaa, jos niiden malli ei täsmälleen istu tulevaan kokonaisuuteen. Tästä huolimatta sote-uudistus on vietävä maaliin.

Päivän lehti

7.4.2020