Pääkirjoitukset

Sote-uudistuksen aika käy vähiin

Alusta pitäen kangerrellen edennyt sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on saanut epäilijänsä myös maan hallituksen sisältä. Viime lauantain Helsingin Sanomissa sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok.) sanoi ääneen sen, mitä moni asiantuntija ja poliitikko niin keskushallinnossa kuin kentälläkin on jo epäillyt. Ministerin mielestä hallitus joutuu tinkimään kunnianhimoisesta ja kiistattoman välttämättömästä sote-uudistuksesta.

Aika ei yksinkertaisesti riitä, sillä mittava uudistus on aivan liian iso pala yhdellä vaalikaudella nieltäväksi saati sulateltavaksi.

Hallituksen tavoite on oikea. Nelisenkymmentä vuotta sitten perustetut, joko yhden kunnan tai kuntayhtymän ylläpitämät terveyskeskukset on saatava kuntoon. Kahdeksan kymmenestä kansalaisesta joutuu odottamaan lääkärin vastaanottoaikaa omasta terveyskeskuksestaan kaksi viikkoa. Aika on aivan liian pitkä, jos vakavasti puhutaan hyvinvointivaltion palvelutarjonnasta.

Toinen tavoite on madaltaa tai häivyttää kokokaan raja-aita perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä. Hoitoketju on saatava potilaalle sujuvaksi.

Ministeri Risikko esittää, että hätiin kutsutaan yksityisiä lääkäripalveluita hoitamaan potilaita terveyskeskusten kanssa. Valinta olisi potilaalla itsellään. Linjaus tästä pitäisi ministerin mielestä tehdä heti, kun hallitus on kuluvan kuun lopulla sopinut uudistuksen rakennelinjauksesta.

On luonnollista, että oppositio ottaa kaiken ilon irti hallituksen sisäisistä näkemyseroista. Sosiaalidemokraattien, vasemmiston ja myös vihreiden on vaikea hyväksyä pienintäkään lisäpanostusta yksityisten terveyspalvelujen suuntaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen rinnalla hallitus vie eteenpäin myös suurta kuntauudistusta. Sekin etenee nihkeästi, mikä ilmenee muun muassa niin, etteivät läheskään kaikki kunnat ole edes tosissaan ryhtymässä rakenneselvityksiin naapuriensa kanssa.

Muutamat kunnat ovat ilmoittaneet kieltäytyvänsä kokonaan osallistumasta minkäänlaisiin yhteistyöselvityksiin kenenkään kanssa. Jotkut tähyilevät joka suuntaan ja ilmoittavat valmiutensa katsoa useammat yhteistyön kortit.

Koska asenne liitoksiin on valmiiksi epäilevä, jopa ehdottoman kielteinen, vapaaehtoisilta selvityksiltä ei ole odotettavissa kovin paljon. Kunnat tekevät määräaikaan mennessä joukon selvityksiä ja toteavat niiden jälkeen, ettei edellytyksiä syvälle käyviin uudistuksiin ole olemassa tai kunnat eivät ainakaan näe tarvetta sellaisiin.

Viime viikkoina on käynyt selväksi sekin, että monissa kunnissa rakenneuudistus on kytketty yhteen sote-uudistuksen kanssa. Niissä halutaan katsoa sosiaali- ja terveysremontin kortit loppuun ja vasta sen jälkeen ryhdytään pohtimaan uutta kuntarakennetta.

Keskeiset hallituspuolueet ovat sanoutuneet irti kuntien laajamittaisista pakkoliitoksista. Kun tätä pelkoa ei ole, itsenäisyyttään vaalivat kunnat eivät ota kovin vakavasti hallituksen patisteluja, joiden tiedetään käyvän varsin ponnettomiksi, kun eduskuntavaalit lähestyvät.