Pääkirjoitukset

Sote-uudistus sai vauhtia

Se oli vasta pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen ministerityöryhmän linjaus. Päätös kuntien koon määrittelystä vie joka tapauksessa sosiaali- ja terveysuudistus sotea eteenpäin.

Hallituksessa on kypsymässä ratkaisu, joka on pakko tehdä.

Sosiaali- ja terveyspoliittinen ministerityöryhmä – asiallisesti ministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) ja Paula Risikko (kok.) – sopi, että alle 20 000 asukkaan kunta ei voi järjestää yksin sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

Innokkaimmissa tulkinnoissa Kataisen hallituksen katsottiin jo määritelleen, että elinkelpoisessa kunnassa on vähintään 20 000 asukasta. Tästä vähäväkisemmät ovat pieniä ja kuntakartalta pois joutavia kuntia.

Tämän tulkinnan valitsi myös keskusta, varmasti myös tarkoitushakuisesti. Pieniä ja usein keskustavetoisia kuntia puolustava puolue katsoo hallituksen sanovan hyvästejä alle 20 000 asukkaan kunnille.

Tarkasti ottaen maan hallitus ei ole laatinut pienen tai suuren kunnan määritelmää. Ministerityöryhmäkin päätti lopulta vain siitä, että alle 20 000 asukkaan kunta on liian pieni yksin järjestämään sote-palveluita.

Sitä ei tarvitse arvailla, mitä hallitus ajaa takaa. Pääministeri Katainen on ensimmäisten joukossa puolustanut kuntaremonttia ja korostanut, että kuntakartta kaipaa perusteellista päivitystä.

Työryhmän linjauksen jälkeenkin paljon valtaa on kunnilla. Pienet kunnat voivat liittyä yhteen ja näin sote-uudistuksen uusin pelisääntö toteutuu. Maan hallitus ei ole ainakaan toistaiseksi tällaisen kuntien keskeisen yhteistyön este.

Kuntakoon määrityksellä ajetaan kansalaisten tasa-arvoa. Guzenina-Richardson ja Risikko ovat yksituumaisia nykyisen tilanteen kestämättömyydestä: kun kunnat eivät turvaa tasa-arvoa, se jää hallituksen tehtäväksi.

Hallituksen kivittäminen on maan tapoja, silti kunniassa olisi syytä harrastaa itsekritiikkiä. Kunnilla on ollut ruhtinaallisesti aikaa neuvotella, sopia ja liittoutua. Tulokset eivät ole odotettuja ja tästä kunnat saavat syyttää itseään.

Sote-uudistuksen muka kiireiseen aikatauluun vetoaminen on politikointia. Jo Paras-hanke – jota keskusta tuki – kertoi mitä on odotettavissa.

Kuntien yhteistyön teillä ovat ennen muuta kunnat, ei maan hallitus.

Aika on muuttunut, tämän myöntäminen on kunnissa suurta viisautta. Suomella ei ole varaa pitää yllä eriseuraisuutta saati riitelyä – ”kuka tykkää kenestä” -kuntaotteluita.

Kunnissa on vanhat yhteistyön esteet yksinkertaisesti purettava.

Ministeriryhmän linjaus romuttaa tietysti myös hyvin – toistaiseksi – toimivia sote-palveluita, mikä on valitettavaa. Kukaan ei kuitenkaan kiellä rakentamasta tilalle entistä suurempaa väkimäärää palvelevaa vielä parempaa järjestelmää!

Pakko on mainettaan parempi väline uuden luomisessa. Pakko lisää painetta ja vastuullisissa päättäjissä tahtoa sopia.