Pääkirjoitukset

Sote-uudistus yhä lähtökuopissa

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen lässähti esitykseen, jonka surkeus ei ole jäänyt oppositiossa keskustalta huomaamatta.

Hallitus asetti toivonsa asiantuntijatyöryhmään. Se nosti kädet pystyyn ja jätti vastaamatta kysymyksiin, joita kunnissa on toistettu ja joihin kunnat ovat odottaneet vastausta.

Näin rusikoivat hallitusta ja sote-uudistuksen nykyistä vaihetta keskustan varapuheenjohtaja Juha Rehula ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tapani Tölli Suomenmaassa.

Kaksikko sivuaa puheissaan ”hallituksen linjaa”, joka pahimmillaan uhkaa romahduttaa sosiaali- ja terveysalan julkiset palvelut.

Tässä Rehula ja Tölli sentään liioittelevat jo yksin siksi, ettei Kataisen hallituksella ole sote-linjaa. Hartaasti odotetun työryhmän punnerruksen jälkeen tärkeä hanke on edelleen lähtökuopissa.

Tilanne on surkuhupaisa, sillä hallitus ehti jo tehdä päätöksen nykyisten sairaanhoitopiirien lakkauttamisesta.

Sote-uudistuksesta päävastuuta kantavien ministereiden – Paula Risikon (kok.) ja Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) – on viimeinen hetki herätä todellisuuteen.

Varsinkaan tässä tapauksessa vanhaa ei voi purkaa, jos tilalle ei ole esittää kuin epämääräinen määrä epämääräisiä esityksiä.

Työryhmän epäonnistumista on selitetty sillä, että asiantuntijoista koottu joukko ei saanut tehdä työtään rauhassa, ilman poliittista painetta ja ohjeita.

Tämä ei ole alkuunkaan koko totuus. Olisi rehellistä myöntää, ettei koottavissa ollut – eikä ole – laajapohjaista asiantuntijatyöryhmää, joka olisi pystynyt tekemään sote-uudistuksesta yksimielisen esityksen.

Asiantuntijat ovat samaa mieltä uudistuksen välttämättömyydestä, toteutuksen keskeisistä yksityiskohdista mielipiteet sitten pahan kerran hajoavat.

Yhden asiantuntijan esityksen ampuminen alas on kovin helppoa, eikä esityksen tekijästä sopiminen ole suinkaan läpihuutojuttu. Ei varsinkaan kuuden puolueen hallituksessa.

Sote-uudistusta kampeaa edelleen kumoon keskeneräinen kuntaremontti. Jos hallitus olisi pystynyt sopimaan kuntakartasta, sosiaali- ja terveyspalveluiden päivittäminen olisi nykyistä huomattavasti helpompaa.

Näin se on: ensin kuntaremontti, vasta sitten on sote-uudistuksen vuoro. Kiireeseen on turha vedota, sillä aikataulut ovat pettäneet tähänkin asti.

Keskusta ajaa maakuntamallia, jossa on tilaa myös pienille itsenäisille kunnille. Valtaa siirtyisi kunnista pois, joten tilaa on kysyä, mihin pieniä kuntia tarvittaisiin.

Eipä paljon muuhun kuin keskustan etujen turvaamiseksi.

Maakuntamallissa on hyvät puolensa sote-uudistuksen rakentamiseksi. Sen tiellä on kuitenkin perin tuttu ongelma. Mistä sen taakse on saatavissa riittävästi poliittista voimaa?

Sote-uudistuksen kohtalo kertoo kuinka hajallaan valta maassa on päinvastaisista puheista huolimatta.

Päivän lehti

28.3.2020