Pääkirjoitukset

SSAB:n Lindqvist rauhoitteli suomalaisia

Teräsyhtiö Rautaruukin ostaneen ruotsalaisen SSAB:n toimitusjohtaja Martin Lindqvist kiersi alkuviikolla tutustumassa suomalaistehtaisiin. Samalla hän rauhoitteli tehtaiden työntekijöitä vakuuttelemalla, että uuden teräsyhtiön ei ole tarkoitus sulkea suuria tuotantolinjoja Raahessa tai Hämeenlinnassa.

Suomessa on oltu Rautaruukin henkilöstöä laajemminkin huolestuneita tehtaista ja työpaikoista. Heti kaupan varmistuttua SSAB ilmoitti pääkonttorin olevan Tukholmassa ja uudesta yrityksestä pohjoismainen ja nimenomaan ruotsalainen teräsyhtiö. Varmemmaksi vakuudeksi yhtiön syyskuun alussa aloittavassa johdossa on selkeä ruotsalaisenemmistö, suomalaisia yhtiön ylimpään johtoon kelpuutettiin vain muutama.

Hämeenlinnan Rautaruukilla keskiviikkona vieraillut toimitusjohtaja Martin Lindqvist korosti, ettei kansallisuudella ollut vaikutuksia nimityksiin, vain osaaminen ja aiemmat näytöt ratkaisivat. Kysymys ei luonnollisestakaan ole Ruotsi-Suomi maaottelusta, mutta suuri yrityskauppa herättää silti oikeutettuja kysymyksiä.

Suomessa ei ole kovin rohkaisevia kokemuksia ruotsalaisten omistukseen siirtyneistä yrityksistä. Tytäryhtiötalouden vaarat kummittelevat myös teräsyhtiöiden omistusjärjestelyissä. Toimitusjohtaja Lindqvist oli vaikuttunut näkemästään Hämeenlinnassa. Tehdas on hänen arvionsa mukaan tehokas ja terästehtaaksi myös siisti.

Tuskin kukaan silti odottaa, että kaikki jatkuisi ennallaan. Jo nyt on tiedossa, että yrityksen noin 17 300 työntekijästä vähennetään seuraavien kolmen vuoden aikana viisi prosenttia. Kun SSAB tavoittelee noin 150 miljoonan euron synergiahyötyjä, myös eri tehtaiden tuotantoa ja tuotteita tarkastellaan kriittisesti ja kaikki päällekkäisyydet on määrä karsia. Tämä tietää niin Ruotsin kuin Suomenkin tehtaiden tuotevalikoimien pelkistämistä, tuotannon erikoistumista.

Syyskuussa toimintansa aloittava ruotsalais-suomalainen teräsjätti, silti edelleen pieni tekijä Euroopassa, kohtaa ankaran maailmanlaajuisen kilpailun jo pitkään alentuneilla markkinoilla. Pitkittynyt taloustaantuma on lannistanut investoinnit ja vähentänyt terästuotteiden kysyntää.

Hämeenlinnan tehtaan ja sen työllisyyden näkökulmasta hennot uuden kasvun signaalit ovat rohkaisevia, koska liittyvät juuri metalliteollisuuteen. Muutaman vuoden korealaisomistuksessa ollut Turun telakka oli lähellä lopullista uppoamistaan, mutta saksalaisen telakkayritys Meyer Wertfin ja Suomen valtion yhteenliittymä osti henkihieverissä olleen telakan. Samalla sen tilauskirjaan ilmestyi kolmen loistoristeilijän tilaus.

Telakan pelastuminen tietää töitä myös Hämeenlinnan Rautaruukille ja antaa takeet siitä, ettei meriteollisuus ole Suomesta kokonaan katoamassa. Laadukkailla terästuotteilla on muitakin ostajia, kunhan suhdanteet joskus tästä paranevat.