Pääkirjoitukset

Suomalaiset ovat hupeneva luonnonvara

Erityisen paljon ongelmia tulee, kun työikäisten osuus väestöstä putoaa. On avoimemmin tunnustettava, että suomalainen elinvoima tulee vääjäämättä ulkomailta.
Syntyvyys on ollut Suomessa vähenemään päin jo vuosia. Vuoden 2018 ensimmäinen vastasyntynyt Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Kuva: Tomi Vesaharju
Syntyvyys on ollut Suomessa vähenemään päin jo vuosia. Vuoden 2018 ensimmäinen vastasyntynyt Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Kuva: Tomi Vesaharju

Maanantaina saatiin jälleen uusi ja kaikkia aikaisempia karumpi ennuste Suomen väestökehitykselle. Syntyvyys on jo pitkään ollut alhaisella tasolla, mutta tulevaisuus näyttää jopa ennakoituakin synkemmältä.

Suomalaiset eivät pelkästään vanhene päivä päivältä, vaan ovat muuttumassa jopa hupenevaksi kansakunnaksi.

Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Suomen väliluku kääntyy laskuun vuonna 2031 ja on vuonna 2050 jopa noin 100 000 pienempi kuin nyt.

Kokonaishedelmällisyysluku, joka kuvaa naisten elinaikanaan keskimäärin synnyttäneiden lasten määrää oli 1,87 vielä vuonna 2010, kun sen arvioidaan olevan tänä vuonna 1,32–1,34. Viime marraskuussa virallinen ennuste tuleville vuosille oli 1,45 (Yle 28.11.2018).

Erityisen paljon ongelmia tulee, kun työikäisten osuus väestöstä putoaa.

Veronmaksajia on yhä vähemmän ja hoitoa tarvitsevia yhä enemmän.

Samaan aikaan Suomi jakaantuu yhä selvemmin rajusti taantuviin alueisiin ja hupeneviin voittajiin.

Työikäiset ja myös jossakin määrin väestökatoa paikkaavat maahanmuuttajat sekä myös palvelut ja työpaikat asettuvat harvoihin kasvukeskuksiin. Niiden ulkopuolella sijaitsevissa kunnissa ja maakunnissa hyvät neuvot ovat enemmän kuin kalliita: elinvoima karkaa.

Palvelurakennetta joudutaan pakon edessä rajustikin karsimaan, kun lapsia sen paremmin kuin rahaakaan ei riitä päiväkoteihin eikä kouluihin. Monissa vähänkin syrjäseutujen kunnissa ainoat palveluita tarvitsevat ovat jo nyt ikäihmisiä.

Maahanmuutto on jo jonkin aikaa ollut ainoa väestökehitystä positiivisena pitänyt asia. Sen edistäminen on ollut suomalaisille poliitikoille varsinkin vaalien alla erittäin arka asia, jota ei ole pidetty ollenkaan tarpeellisella tavalla esillä.

Ilmiön, joka koskee muitakin vauraita maita, vaikutukset ovat monitahoisia ja niihin on erittäin vaikea vaikuttaa.

Perhetuilla, aluepolitiikalla tai vastaavilla näin isoa pyörää on lähes mahdotonta kääntää. Yrittää pitää silti. On myös nykyistä avoimemmin tunnustettava, että suomalainen elinvoima tulee vääjäämättä ulkomailta.