Pääkirjoitukset

Suomalaiset ovat kiitettävän kiihkottomia

Turvapaikanhakijoiden tulva yllätti suomalaiset runsas puolitoista vuotta sitten syksyllä 2015.

Kun pakolaiskriisin akuuttivaihe on ainakin toistaiseksi ohi, voidaan tarkastella, minkälaisia jälkiä se on jättänyt.

Valtaosa suomalaisista suhtautuu turvapaikkakeskusteluun huomattavan maltillisesti. Tämä ilmenee sisäministeriön teettämästä tuoreesta tutkimuksesta. Äärilaitojen kasvoton kiihko kuplii lähinnä somessa.

Rauhallinen suhtautuminen on ainoa mahdollisuus, koska tässä asiassa mopo karkaa äärimmäisen helposti käsistä. Varokaa siis tässä kohdassa kääntämästä kaasukahvaa liian äkkinäisesti.

Monien suomalaisten ensimmäinen ja vakava huoli on ollut sellainen, että yleinen turvallisuus heikkenee maahanmuuton mukana. Näin ei kuitenkaan ole tosiasiassa käynyt.

Pelko ei ole saanut siipiä, vaikka sekin on saattanut alkuun olla luonnollista, kuten kaiken uuden ja oudon edessä.

Keskusteluilmapiiri on kiistatta kärjistynyt, mutta ylivoimainen valtaosa suomalaisista on sittenkin tolkun ihmisiä, kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kuvaillut.

Opiksi otettavaa on etenkin siinä, että kansalaiset eivät tutkimuksen mukaan uskalla ottaa maahanmuuttoon kantaa leimautumisen pelossa. Pelkona on joutuminen joko ”suvakkien” tai ”rasistien” leiriin.

Kärjistysten mielivaltaan ei tarvitse kenenkään alistua. Asiat on pystyttävä ottamaan asioina.

Nimittely ja ihmisten tarkoitushakuinen luokittelu ovat jotakin muuta kuin keskustelua tai mielipiteenvaihtoa. Äärilaitojen pauhussa kukaan ei kuule edes omaa ääntään.

Jos mielipiteitä ja huoliakin on, ne on pystyttävä tuomaan julki – asiallisesti. Kriittisyys on aivan eri asia kuin ihmisten leimaaminen tai hyökkäykset kansanryhmää tai uskontoa vastaan.

Suomalaiset elävät mitä ilmeisimmin jonkinlaista hämmentynyttä opetteluvaihetta. Keskusteluun on monta kanavaa ja kenties sen ”helppous” onkin ansoista pahin. Itsekritiikki loistaa lähinnä poissaolollaan.

Turvapaikkakeskustelusta on tullut pahoinvoinnin kanava, keppihevonen turhautuneelle pahansuopaisuudelle.

Todennäköisesti parhaina kouluttajina toimivat henkilökohtaiset kohtaamiset, sellaiset, joissa itse kukin huomaa käytännössä, että kaikki ihmiset ovat lopultakin samanlaisia.

Päivän lehti

27.5.2020