Pääkirjoitukset

Suomalaishävittäjät Islannin taivaalle

Suomen hallitus näyttää periaatteessa vihreätä valoa ilmavoimien osallistumiselle Islannin ilmavalvontaan yhdessä Ruotsin kanssa. Norjan johtama valvontaoperaatio ajoittuu vuoden 2014 alkuun ja kestää kolmisen viikkoa, joiden aikana suomalaishävittäjille kertyy noin 80 lentotuntia.

Päätös on vasta periaatteellinen ja edellyttää vielä joukon selvityksiä ja myös Naton päämajan hyväksymistä, koska Suomi sen enempää kuin Ruotsikaan eivät ole puolustusliiton jäseniä.

Paperilla Islannin ilmatilan valvonta näyttää hyvin yksinkertaiselta, tavanomaisen harjoituksen kaltaiselta tehtävältä, jollainen se teknisenä suorituksena toki onkin. Vaikean päätöksestä tekee sen periaatteellinen puoli. Suomi on tiukasti korostanut liittoutumattomuuttaan, vaikka sillä on Naton kanssa rauhankumppanuussopimus. Sen perusteella olemme osallistuneet muutamiin harjoituksiin myös maan rajojen ulkopuolella.

Islanti ja operaatiota johtava Norja ovat puolestaan Naton jäsenmaita. Aiemmin saarivaltion ilmatilan turvasivat amerikkalaiset, joilla oli toisen maailmansodan jäljiltä hyvin varusteltu lentotukikohta Keflavikissä. Kylmän sodan jälkeen Yhdysvallat vetäytyi Islannista. Koska pienellä maalla ei ole omia ilmavoimia, valvonta on Baltian maiden tapaan sälytetty Natolle.

Leimautuuko Suomi Natoon entistä tiiviimmin, jos se osallistuu Islannin komennukselle? Yhteistyötä on ollut jo nyt ja olemme EU-jäsenyyden myötä asemoineet paikkamme läntiseen Eurooppaan.

Uusi tasavallan presidentti Sauli Niinistö, toisin kuin edeltäjänsä, ei suhtaudu Natoon kovinkaan kielteisesti. Hanke tuskin kaatuu presidentin kantaan. Mikäli maan hallitus on asiasta yksimielinen, eduskunnan opposition voima riittää enintään päätöksen ankaraan arvosteluun.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) on monessa asiassa, myös suhteessa Natoon, oman tiensä kulkija, mutta tuskin valvontaoperaatio häneenkään kaatuu.

Seuraava kysymys kuuluu: jos Islantiin lähdetään, mitä sen jälkeen? Ei ole pienintäkään epäilystä, etteivätkö suomalaislentäjät tehtävästä selviytyisi. Tarjouksia ja pyyntöjä voi tulla lisää, sillä valvottavaa ilmatilaa lähialueilla kyllä riittää. Mitä niihin vastataan?

Täysin akateeminen seikka on se, lentävätkö suomalaiskoneet Islannin ilmatilassa aseistettuina vai ilman. Hornettien varustukseen kuuluu asianmukainen asearsenaali, joskin aseettomuutta puoltaa se, että Islannin ilmatilassa ei ole aikoihin sattunut minkäänlaisia häiriöitä.

Esittäessään ilmavalvontaan osallistumista hallitus ei ainakaan kalastele kansalaisten suosiota. Tästäkin asiasta on tehty mielipidetiedustelu ja sen tulosten perusteella puolet suomalaisista vastustaa Islannin ilmavalvontaa ja vain joka viides kannattaa.

Islannin ilmatilan valvonnassa kyse ei enää ole tavanomaisesta, saati perinteisestä pohjoismaisesta yhteistyöstä, vaan Suomen rajojen ulkopuolelle suuntautuvasta sotilaallisesta operaatiosta.