Pääkirjoitukset

Suomen koulutusmaine on katoavaista kunniaa

Puheet Suomesta koulutuksen mallimaana ovat enää vain kalpea osatotuus. Koulutustason nousu on Suomessa ollut viime vuodet vaatimatonta.
Korkea-asteen tutkintoja olisi vara lisätä. Kuva Aalto-yliopiston Otaniemen kampukselta. Kuva: Arttu Laitala
Korkea-asteen tutkintoja olisi vara lisätä. Kuva Aalto-yliopiston Otaniemen kampukselta. Kuva: Arttu Laitala

Suomen kova koulutusmaine on pitkälti perua 15-vuotiaiden Pisa-tutkimustuloksista, jotka nekin ovat huippuvuosista laskeneet.

Tasalaatuinen ja -arvoinen peruskoulu ei kuitenkaan näytä tuottavan huippuja eikä innostavan yhtä tavoitteelliseen opiskeluun kuin monissa muissa OECD-maissa.

Perusasteen tutkinnon oli viime vuoden lopussa suorittanut 73,8 prosenttia 15 vuotta täyttäneestä väestöstä. Tutkinnon suorittaneiden osuus kasvoi yhdellä prosenttiyksiköllä edellisvuodesta. Kanta-Hämeessä osuus oli keskiarvoa heikompi: 72,4 prosenttia.

Korkea-asteen tutkinnon oli suorittanut maassa 32,2 prosenttia väestöstä, kun yliopistottomassa Kanta-Hämeessä osuus oli 28,4 prosenttia. Kunnittaiset ja maakunnittaiset erot ovat isoja juuri korkea-asteen tutkintojen osalta.

Korkeimmin koulutettu väestö asuu Uudellamaalla. Toista sijaa pitää Pirkanmaa. Kanta-Häme on keskitasoa ja erottuu keskiarvosta edukseen vain toisen asteen tutkintojen osuudessa.

Korkeimmin koulutettuja ovat Tilastokeskuksen koulutustilaston mukaan nyt 40–44-vuotiaat, joista tutkinnon oli suorittanut 88 prosenttia ja korkea-asteen tutkinnon 47 prosenttia. 45–49-vuotiaisiin eroa oli yksi prosenttiyksikkö.

Naiset ovat jo vuosia näyttäneet miehille mallia opinnoissa, vaikka aktiivisuus ei näy miesten hallitsemissa palkkatilastoissa.

Ilman toiseen asteen tutkintoa on jäänyt 15–16 prosenttia joka ikäluokasta koko 2000-luvun ajan. Ilman tutkintoa uhkana on syrjäytyminen. Kouluttautuminen avaa ovia ja vähentää merkittävästi työttömyyden riskiä.

Hallitus pyrkii kääntämään kehityksen suunnan toisen asteen tutkinnon maksuttomuudella ja kasvattamalla oppivelvollisuusiän 18 vuoteen.

Tosin toisen asteen opinnot eivät ole nuorilla tähänkään asti juuri keskeytyneet rahavaikeuksien vaan innon lopahtamisen vuoksi. Tärkeintä on vähentää koulupudokkaiden määrää ja lisätä opinto-ohjausta.

Maakunnan ja sen kuntien kannalta harmillista on nuorten jääminen opiskeluidensa jälkeen isoihin kaupunkikeskuksiin. Maakunnalla on profiilinnoston paikka.