Pääkirjoitukset

Suomen petopolitiikassa on sudenkuoppansa

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, kun puhe kääntyy susiin ja kaatolupiin. Sosiaalisessa mediassa puhkuu huhujen lisäksi suoranainen vihapuhe, jossa vastakkaisen mielipiteen esittäjät voivat saada tappouhkauksia.

Keskusteluissa esiintyy harhaanjohtavaa tietoa joko vasiten tai vahingossa. Tuomittavinta on – valehtelun lisäksi – uhittelijoiden aggressiivisuus, kun tunne ohittaa järjen pidäkkeet.

Yksimielisyyttä ei synny siitä, onko susia liian paljon vai vähän tai ovatko ne ihmisille vaarallisia, eikä edes siitä, onko arvio poronhoitoalueen ulkopuolella elävistä 200–250 sudesta oikea.

Hämeessä pitäisi voida elää ilman susipelkoa ja -vihaa. Rengon poikkeusluvallisessa susijahdissa, joka kohdistuu häirikkösusiin asutuksen liepeillä, tarvittiin viime viikonvaihteessa jopa poliisin rauhoitteluapua.

Huoli on ymmärrettävää, kun sudet liikkuvat turhan lähellä asutusta. On selvää, että suurpetojen ja ihmisten reviirit leikkaavat välillä toisiaan. Jos kohtaamisista tulee arkea, petojen ihmisarkuus vähenee.

Kaikille olisi parempi, että hukat saisivat elää rauhassa vahinkoja ja pelkoa aiheuttamatta suurilla saloilla, eivätkä niinkään Rengon päiväkodin, koulun ja asutuksen kupeessa.

Suden hyökkäys ihmisen kimppuun on jopa äärimmäisen epätodennäköinen. Susipelko on kuitenkin ollut Rengossa totisinta totta jo pitkään.

Jolkottavat sudet ovat olennainen osa suomalaista eräluontoa. Susi on suojeltu ja luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Näkemykset susien aiheuttamista ongelmista ja ongelmien hoitotavoista ovat kovin kaukana toisistaan.

Maa- ja metsätalousministeriö vahvisti susien vuotuiseksi kaatokiintiöksi 53 sutta tälle ja seuraavalle vuodelle, jotta kannan nopea kasvu talttuisi poronhoitoalueen ulkopuolella.

Kaatomäärä on vastaajasta riippuen liian suuri tai pieni, mutta se perustuu kuitenkin Luonnonvarakeskuksen tarkentuneeseen kanta-arvioon.

Julkisen vallan on huolehdittava kansalaisten turvallisuudesta, mutta sen on samoin varmistettava luonnon ja sen monimuotoisuuden säilyminen. Suden karkottaminen ei aina tehoa, mutta kaato-oikeutta ei saa ottaa omiin käsiin. Tutkijoita olisi osattava kuunnella ja kaadettava susia taiten.

Metsästämällä voidaan vaikuttaa kannan kokoon ja toivottavasti myös eläinten liikkeisiin.

Tuoreimpia artikkeleita