Pääkirjoitukset

Suomen Sisu kuohuttaa turhaan

Suomen Sisu on vuonna 1998 perustettu kansallismielinen järjestö, joka on aikaisemmin noussut julkisuuteen vuonna 2006 julkaistuaan nettisivuillaan kohutut tanskalaiset Muhammed-pilapiirrokset.

Kriittisyys maahanmuuttoa ja erityisesti islamilaisia ääriliikkeitä kohtaan on luonnehtinut yhdistystä sen perustamisesta alkaen. Suomen Sisua on kutsuttu ääriliikkeeksi ja jopa ”natsihenkiseksi”.

Perussuomalaisten oululainen ensimmäisen kauden kansanedustaja Olli Immonen kiisti torstaina Ylen TV1:n A-talk-keskusteluohjelmassa jyrkästi Suomen Sisun äärioikeistolaisuuden. Sivustatukea Immonen sai saman puolueen kansanedustajalta Jussi Halla-Aholta.

Immonen valittiin puheenjohtajaksi viikko sitten Helsingissä Suomen Sisun vuosikokouksessa, jota yhdistys kutsuu suureellisesti ”kevätsuurkäräjiksi”. Yhdistyksellä on tuskin mitään sitä vastaan, että se nostetaan arvoon arvaamattomaan. Nimenomaan siihen ei saisi sortua. Kyllä kansalaisten yhdistymisvapaudesta nauttivaan maahan Suomen Sisuja mahtuu.

Kokoustilojen ulkopuolella järjestettiin pienimuotoinen ”fasismia” ja ”rasismia” vastustava mielenosoitus. Nämäkin onnettomat tulivat todellisuudessa vain pönkittäneeksi jyrkästi vastustamaansa aatemaailmaa.

Puheenjohtaja Timo Soini oli poikkeuksellisen ärtynyt, kun häneltä kysyttiin kommenttia puolueensa kansanedustajan valintaan äärioikeistolaista mainetta nauttivan yhdistyksen johtoon.

Suomen Sisu on kivi Timo Soinin kengässä samoin kuin Jussi Halla-Ahon edustama, asiallisuuden rajoja toistuvasti koetteleva perussuomalaisten siipi.

Perussuomalaiset on noussut isoksi puolueeksi, mikä luo paineita muille. Mikä on sen herkullisempaa vastustajille kuin sisäinen hajaannus? Kaikkien puolueiden tavoite on pitää rivit suorina ja puheenjohtajan takana edes julkisuuteen päin. Siitä Soinin ärtymys kumpusi.

Suomen Sisu on pieni, vain joidenkin satojen jäsenten yhdistys, josta ei pidä tehdä itseään isompaa numeroa. Yhdistyksellä on ollut ja on ilmeisesti vieläkin jäsenistöä, jonka mielipiteitä voidaan pitää kiistatta rasistisina. Se ei saa kuitenkaan sumentaa arvostelukykyä ”vastapuolella”. Asialinjan on pidettävä.

Puheenjohtaja Immonen kiistää rasismin, tosin aika honteloin perustein. Hän on luvannut uudistaa myös yhdistyksen virallisen linjan.

Ääriliikkeiden esiinmarssia, laittomuuksia ja väkivaltaa ei pidä suvaita vähääkään, mutta ei pidä myöskään maalata piruja seinille.

Enemmän kuin sittenkin maltillisesti esiintyvästä kansallismielisen yhdistyksen puheenjohtajasta pitää olla huolissaan siitä, miten isolla tykillä Suomen Sisun kaltaisia kärpäsiä ruvetaan ampumaan.

Suu vaahdossa esitetty kritiikki kääntyy pelkästään itseään vastaan. Ylenkatsova halveksunta ja mustamaalaus saattavat innostaa vain uutta väkeä Suomen Sisun riveihin.