Pääkirjoitukset

Suomesta Naton edistynyt kumppani

Perjantai oli tärkeä päivä Euroopan turvallisuudelle. Naton huippukokous päättyi Walesin Newportissa, ja Valko-Venäjän Minskistä kerrottiin, että Ukrainan tulitauosta on saatu aikaan neuvottelutulos.

Suomen rooli oli huippukokouksessa häviävän pieni, vaikka yhdessä Ruotsin ja muutamien muiden maiden kanssa solmittiinkin uudenlainen isäntämaasopimus, jonka kotimaisessa keskustelussa on epäilty vievän jopa suoraan kohti sotilaallista liittoutumista.

Suomen virallinen linja käydyssä keskustelussa on ollut määrätietoisen toppuutteleva.

Naton puolustusministerit keskustelivat perjantaina Suomen ja muiden edistyneiden kumppaneiden kanssa. Kun puhutaan edistymisestä, voidaan tietysti päätellä, että jotakin maiden Nato-suhteessa on tapahtunut. Ei sitä ainakaan kovin jyrkästi vähättelemään saati kieltämään pidä mennä.

Ei maltillisesti askel kerrallaan tapahtuvassa lähentymisessä ole mitään epäilyttävää.

Presidentti Sauli Niinistön mukaan Natoon ”ei todellakaan mennä takaovesta”, kuten hän Ylen haastattelussa asian torstaina muotoili.

Niinistön mukaan Suomi tiivistää Nato-kumppanuutta, koska oman maan puolustukseen luottamisen ohella Suomen kannattaa verkostoitua maailmalle.

Presidentti luetteli Ylen haastattelussa perusasiat. Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa jo laajasti sovittu yhteistyö on listalla ensimmäisenä. Niinistö ”ei suostu unohtamaan” myöskään EU:n kautta tulevia turvallisuustakuita.

Vasta kolmantena presidentti Sauli Niinistön listauksessa on kumppanuus Naton kanssa.

Presidentti Niinistö haluaa esiintyä asiassa korostetun maltillisena ja ottaa huomioon suomalaisten edelleenkin erittäin kriittisen suhtautumisen liittoutumiseen.

Nato ja sen johtava maa Yhdysvallat ovat toistuvasti ilmoittaneet, että Suomi ja Ruotsi ovat muiden Natoon jo kuuluvien muiden Pohjoismaiden ohella sotilasliitolle täysin ongelmattomia maita.

Natolla ei ole missään vaiheessa ollut minkäänlaista tarvetta kiirehtiä luottokumppaniensa täysjäsenyyttä.

Todennäköisesti yleensä suhteellisen vähän demokraattiseen päätöksentekoon nojaavassa sotilasorganisaatiossakin ymmärretään pohjoismaisen yhteiskunnan pelisäännöt.

Sotilasliittoon voidaan mennä vasta pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen. Pohjolan syvä rauhantila on antanut mahdollisuuden tähän ruotsalaismalliselta hidastelulta äkkiseltään vaikuttavaan kehityskulkuun.

Pohjoiset alueet ovat strategisesti Natollekin äärimmäisen tärkeitä, mutta nyt Jäämeren kartat on voitu panna hetkeksi sivuun, kun päähuomio kiinnittyy itäiseen Keski-Eurooppaan.

Rauhantila keskellä Eurooppaa on karannut kauas pakoteviidakkoon, eikä Ukrainan tulitaukokaan poista perusongelmaa: Venäjän uhkaavaa puuttumista itsenäisten valtioiden sisäisiin asioihin.