Pääkirjoitukset

Suomi juhlii apeissa tunnelmissa

Suomen tasavallan 96. itsenäisyyspäivää vietetään tänään epävarmoissa ja apeissa tunnelmissa. Kansallista itsetuntoa ovat viime aikoina jäytäneet lukuisat ikävät asiat. Monet niistä liittyvät tavalla tai toisella talouselämään ja sen monisyisiin vaikeuksiin.

Useilla teollisuudenaloilla käydään parhaillaan läpi rankkaa rakennemuutosta. Metsäteollisuuden suuruuden vuodet ovat pysyvästi takana ja Suomessa on sopeuduttava aikaan, kun tuotteet eivät menekään kaupaksi. Ne eivät ole enää hintakilpailukykyisiä, sillä markkinoille ovat vyöryneet tuotteet, jotka valmistetaan kustannuksiltaan meitä edullisemmissa maissa.

Moni metsäteollisuuden, yhden suuren työnantajan varassa elänyt paikkakunta on ajautunut savupiippujen kaaduttua ylipääsemättömiin vaikeuksiin. Korvaavia työpaikkoja ei ole lukuisista kehittämishankkeista ja tuntuvasta tukirahoituksesta huolimatta syntynyt.

Suomalaisen teollisuuden menestystarina Nokia luopui syksyllä matkapuhelimistaan. Parikymmentä vuotta kestänyt ylivertaisuus kilpailijoihin nähden päättyi. Nokia on toki yhtiönä edelleen olemassa, vahva ja varakaskin, mutta maailman ykkönen se ei enää ole nykyisillä tuotteillaan.

Matkapuhelinten myynti lopetti työn tuhansilta, mutta kauppa heijastelee apeita tuntemuksia myös kansakunnan omanarvontuntoon. Maailmanmaineeseen yltäneet Nokian puhelimet ilmensivät modernia suomalaisuutta.

Alkuviikosta julkaistu oppimistuloksia vertaileva Pisa-tutkimus pudotti Suomen jalustaltaan, maailman kärjestä. Maine koki kovan kolauksen ja se on mahdollista palauttaa ainoastaan kovalla työllä.

Taantuman synkentämä yhteiskunnallinen ilmapiiri on kade ja kaunainen. Hallitus-oppositio -asetelma jännitteineen kuuluu luonnostaan demokratiaan, mutta viime aikoina siihen on ilmaantunut sävyjä, jotka kärjistävät epäkohtia ehkä liikaakin. Ajoin vaikuttaa siltä, että takavuosien rötösherrajahti on taas voimissaan. Väärinkäytökset on toki karsittava, mutta ylilyöntejä pitää välttää.

Ison luupin alla ovat päättäjät laidasta laitaan, politiikassa ja talouselämässä, julkisissa tehtävissä, yrityksissä ja yhteisöissä. Heidän palkkansa ja muut etunsa läpivalaistaan erityisen tehokkaasti. Yhteiskunnallisen keskustelun äänensävyistä on tullut jopa vihamielisiä, rakentavia puheenvuoroja kuuluu yhä harvemmin.

Vaikeassa taloustilanteessa lähes kaikki kansalaisryhmät kokevat menettävänsä jotain saavuttamistaan eduista. Tästä huolimatta suomalaisen hyvinvointivaltion loppu ei ole näköpiirissä, vaikka pessimistisimmät niin uskottelevat. Suomalaisten edessä on pitkä tie kohti parempia päiviä, mutta mahdottoman tehtävän edessä emme kansakuntana kuitenkaan ole. Vyötä on hiukan kiristettävä ja työn tuottavuutta hiukan lisättävä.

Suomalaiset ovat selviytyneet nykyistä monin verroin vakavammistakin vaikeuksista. Elämänsä ehtoota viettävä sotasukupolvi pelasti maan kahdesti, ensin sotarintamilla ja aseiden vaiettua jälleenrakennustyössä. Nämä miehet ja naiset loivat vaurauden ja hyvinvoinnin kivijalan lähes tyhjästä.