Pääkirjoitukset

Suomi tähtää korkealle korkeakoulutuksessa

Uusi koulutuspoliittinen selonteko tähtää kovin korkealle. Laadukkaasta koulutuksesta ei ole varaa tinkiä.
Korkeakoulutuksen imua halutaan vahvistaa. Kuva Hamkin tekniikan alan pääsykoetilaisuudesta toissa vuodelta. Kuva: Sara Aaltio
Korkeakoulutuksen imua halutaan vahvistaa. Kuva Hamkin tekniikan alan pääsykoetilaisuudesta toissa vuodelta. Kuva: Sara Aaltio

Uuden koulutuspoliittisen selonteon tavoitteena on, että vuonna 2030 vähintään puolet nuorista aikuisista suorittaisi korkeakoulututkinnon.

Kova tavoite edellyttää samalla korkeakoulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä. Olennaista on myös kyetä suuntaamaan ne oikeille aloille.

Lisäksi ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä pitäisi tavoitteen mukaan kolminkertaistaa vuoteen 2030.

Eikä siinä kaikki: kolmen neljästä tutkinnon tehneestä ulkomaalaisesta opiskelijasta tulisi työllistyä Suomeen.

Tuohan on sinänsä järkevää koulutuspolitiikkaa, mutta tähänastiset tulokset ovat näistä tavoitteista kovin kaukana.

Korkeakoulutettujen osuus on Suomessa edelleen sekä OECD:n että EU:n keskiarvoja pienempi.

Suomi on vielä volyymiltaan kovin kaukana tavoitellusta kansainvälisestä tutkimuksen huippumaasta.

Selonteko tähdentää perustellusti, ettei tasa-arvoisesta ja laadukkaasta koulutuksesta voi millään tinkiä Suomessa, kun osaamisvaatimukset vain kasvavat ja ikäluokat pienenevät.

Koulutuspoliittinen selonteko linjaa koulutuksen ja tutkimuksen tavoitteita kohti 2040-lukua. Lähtökohtana on vahva sivistysperusta.

Koulutusta ja tutkimusta on syytäkin kehittää koko yhteiskunnan muuttuessa. Ilman rahoituspäätöksiä kirjaukset kumisevat onttoina.

Koulutuksen rahoitusta on hyvä vahvistaa kohdentamalla ikäluokkien pienenemisestä säästyvä rahoitus varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kehittämiseen – unohtamatta erityislahjakkaita.

Tasapäisen perusopetuksen syntinä on se, ettei se näytä tuottavan huippuja eikä innostavan yhtä tavoitteelliseen opiskeluun kuin verrokkimaissa.

Jatkokoulutus on avain paitsi mielekkääseen työhön myös Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseen.

Koulutus- ja osaamistason nosto ei ole mahdollista ilman koulutuksen ja tutkimuksen riittäviä resursseja.

Tulevilta hallituksilta toivoisi koulutuksen rahoituksesta päätettäessä juuri johdonmukaisuutta. Rahoituksen ennakoitavuus ja pitkäjänteisyys ovat avainasioita koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiselle.