Pääkirjoitukset

Suomi voi tukehtua hyvinvointiinsa

Vaalien alla puolueet lupaavat liikoja. Kansantalous ei pysy pystyssä ilman syömävelkaa.
Kotimaiset huippuvirkamiehet julkistivat valtiovarainministeriön kansliapäällikön Martti Hetemäen johdolla rankan listan Suomen talouden ongelmista. Kuva: Markku Tanni

Maailman parhaaksi mainittua maata asuttaa maailman onnellisin kansa. Suurin osa suomalaisista voi allekirjoittaa lauseen, mutta se sisältää myös ristiriitoja.

Suomen valtio on kymmenessä vuodessa tuplannut velkansa eikä tällä tiellä näy loppua. Vaalien alla puolueet laidasta laitaan lupauksillaan jakavat kakkua. Vähemmän kuulee ideoita, joilla kakkua syntyisi lisää jaettavaksi.

Suomessa julkinen sektori on liian suuri. Pohjoismaisen bkt-vertailun mukaan liikaa on kymmenen miljardia. Mikä ja kuka tehottomia rakenteita sitten purkaisi ja leikkaisi kuluja? Ei ainakaan seuraava hallitus.

Eduskuntavaalien alla puolueet lupaavat liikoja. Ensi toukokuussa valtiovarainministeriön johtavat virkamiehet sitten ilmoittavat taloudelliset raamit ja niissä poliitikot pystyvät vain hentoihin säätöihin.

Mielenkiintoinen ajatusleikki olisi, jos nykyistä hyvinvointivaltiota alettaisiin rakentaa täysin puhtaalta pöydältä. Saavutetuista eduista pidetään kuitenkin kiinni ja pienistäkin leikkauksista alkaa hirmuinen meteli.

Suomi on teollistumisen alkamisesta alkaen 150 vuotta sitten ollut aito menestystarina pitkälti yritysten ansiosta. Valtio on pystynyt luomaan tarvittavan hallinnon ja sitä kautta puitteet liiketoiminnalle.

Yhteiskunta pystyy ylläpitämään sairaalat, koulut, kirjastot ja jäähallit. Kun yksittäinen ihminen sitten kokee, ettei yhteiskunta silti vastaa hänen tarpeisiinsa, syntyy kovaa purnausta eriarvoistumisesta.

Nyt pitääkin kysyä, ovatko yhteiskunnan tuki ja hoiva menneet jo liian pitkälle?

On hyvä huomata, että kysymys syntyy kansantalouden näkökulmasta. Tätä näkemystä ei pidä lukea esimerkiksi vanhusten hoidon tarpeisiin nähden. Hyvinvointiyhteiskuntaa mitataan parhaiten, miten se pystyy huolehtimaan lapsista ja vanhuksistaan. Julkisen puolen tehokkuutta pitää pystyä kaivamaan muualta.

Hyvinvointivaltion rakenteet pysyvät pystyssä vain ottamalla lisää syömävelkaa ja keksimällä uusia veroja. Jos tähän kakkuun ei synny uutta jaettavaa, alkaa Suomi tukehtua.

Kestävyysvajeen jyrkkyyttä ei selvästikään ymmärretä, kun muutama tuhat maahanmuuttajaa saa kansakunnan polvilleen. Kansantalouden näkökulmasta tarvitsemme tulevina vuosikymmeninä selvästi lisää työperäistä maahanmuuttoa.