Pääkirjoitukset

Susia hoidetaan suunnitelmallisesti

Viime viikolla maa- ja metsätalousministeriön julkistama luonnos uudeksi susien hoitosuunnitelmaksi on odotetusti herättänyt suojelujärjestöissä voimakasta vastarintaa. Niiden kipukynnys ylittyi, koska susikantaa aiotaan hoitaa myös metsästämällä.

Jo ennen suunnitelmaluonnoksen esittelyä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL julkaisi tuoreimman arvionsa Suomen susien lukumäärästä. Tieto siitä, että susilaumoja on 30-40, ei varmasti ollut suojelijoiden mieleen. Laumojen määrä tarkoittaa sitä, että susia on paljon enemmän kuin luonnonsuojelijoiden väittämät vain 150 yksilöä. Kevein perustein kukaan ei voi RKTL:n tutkimustuloksia sivuuttaa, saati väittää niitä vääriksi.

Ministeriö ei ole sallimassa yleistä susijahtia, sitä eivät metsästäjät tai heidän järjestönsäkään vaadi. Riistakeskukset myöntänevät luvan noin 30 suden kaatoon, mutta vasta luotettavan kannan arvion perustella.

Metsästys on valikoivaa ja laumasta kaadetaan vain yksi susi, nuori yksilö. Tarkoin valikoiva metsästys säästää lauman johtajat, mutta ohjaa susia niiden luontaiseen käyttäytymiseen, ihmispelkoon. Lauma pysyttelee loitolla asutuksesta ja saattaa jättää myös koirat ja muut kotieläimet rauhaan.

Viime vuosien mittaan susien tappamista koirista on valtion varoista maksettu korvauksia lähes 80 000 euroa, eikä jokaisesta vahingosta ole haettu korvauksia. Porotaloudelle on susien aiheuttamista tuhoista kertynyt noin 770 000 euron hyvitykset.

Susien kunnille aiheuttamat kulut ylimääräisistä koululaiskuljetuksista ovat menneet kuntien laskuun. Hintalappua ei ole olemassa maaseudun kylissä asuvien ihmisten pelolle, joka rajoittaa heidän arkista elämäänsä.

Hoitosuunnitelman myötä ei ole tarkoitus hävittää eikä edes tuntuvasti vähentää susien lukumäärää, vaan noudattaa kestävyyden periaatteita. Valikoitu ja tarkoin säännelty metsästys on kannanhoitoa, mutta kun siihen sisältyy yhtenä elementtinä myös suden tappaminen, sellaista on suojeluväen mahdotonta hyväksyä. Kuitenkin suden ohella suojellaan myös ihmistä ja hänen kotieläimiään.

Käsitys siitä, että Suomen sudet ovat oma erillinen joukkonsa, on ehdottomasti väärä. Ne ovat osa Venäjän vahvaa, Karjalasta Vladivostokiin asti ulottuvaa susipopulaatiota, jossa on jopa 30 000 yksilöä. Koko ajan ikärajan yli tulee ja sen yli menee susia, sillä villieläimet eivät valtakunnan rajoista piittaa.

Ruotsissa valtiopäivät päätti muutama vuosi sitten, että kuningaskuntaan riittää enimmillään kaksisataa sutta, ylimääräiset voidaan metsästää pois. Virossa, joka on pinta-alaltaan tuntuvasti Suomea pienempi, ammutaan luvanvaraisesti satakunta sutta vuodessa. Se on tuntuvasti enemmän kuin Suomeen kaavailtu kolmenkymmenen suden kiintiö.

Kun häly hiljalleen rauhoittuu uuden susipolitiikan vaiheilta, ehkä Suomessakin kyetään asialliseen ja kiihkottomaan keskusteluun suurpedoista niin maaseudun asukkaiden, metsästäjien kuin luonnonsuojelijoiden kesken.