Pääkirjoitukset

Susikiistan äärilaidat etäällä toisistaan

Tuskin on enää sellaista päivää, ettei suomalaisissa tiedotusvälineissä olisi uutista tai keskustelua susista. Sydäntalven viikkoina on paljastunut, että eri puolilla maata on omat sutensa.

Suomenselällä Perhossa salakaatajat verottivat paikallista laumaa kolmella yksilöllä ja he löytävät itsensä leivättömän pöydän äärestä törkeästä metsästysrikoksesta syytettyinä.

Pohjois-Savossa Sonkajärvellä on myös kuulusteltu paikkakuntalaisia salakaatoepäilystä. Vieremällä on kadonnut kokonainen susilauma jäljettömiin eikä kukaan tohdi esittää edes arvausta, miten laumalle on käynyt.

Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa susien tiedetään liikuskelevan ihmisten pihoissa ja susipelon takia lapset on kuljetettava autoilla kouluun ja harrastuksiinsa. Vanhemmat eivät uskalla laskea heitä yksin ulos saati lähimetsiin hiihtolenkille.

Susipelko ahdistaa maaseudun ihmisiä ja he vaativat viranomaisilta päättäväisiä toimia susien hävittämiseksi. Vähintään yhtä kiivaana esiintyvät susien suojelijat, joiden mielestä yksikin kaato on liikaa. Susien määrä pitäisi ehdottoman metsästyskiellon turvin kasvattaa nykyisestä moninkertaiseksi.

Molemmat osapuolet ovat saaneet tukea politiikoilta. Metsästysasioista vastaava maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) kannattaa pihasusien ampumista pois ihmisiä pelottelemasta. Hänen johtamansa ministeriö on myöntänyt lisää kaatolupia, joiden turvin viisi häirikkösutta voidaan poistaa.

Ministeri Koskisen puoluetoveri, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen teki yhdessä vihreiden Satu Hassin kanssa puolestaan kantelun EU:n komissiolle näistä viidestä pihasuden kaatoluvasta. Kantelijoiden mielestä suden suojelun taso ei ole enää Suomessa suotuisa, koska viranomaiset eivät ole onnistuneet kasvattamaan susikantaa. Naiset eivät ole susiasioilla ensimmäistä kertaa, vaan he ovat kannelleet susiluvista komissiolle jo kolmesti aiemmin.

Mielipiteet ovat jakautuneet jyrkästi eikä ääripäiden välille löydy yhteistä näkemystä. Osansa kansalaisten susipelosta ovat saaneet myös viranomaiset ja erityisesti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Sen kyky tuottaa puolueetonta ja luotettavaa tietoa päätöksenteon pohjaksi on asetettu erittäin kyseenalaiseksi.

Esimerkiksi Perhossa metsästäjät laskivat omatoimisesti paikkakunnan sudet ja tulos poikkeaa selvästi virallisesta RKTL:n arviosta. Metsästäjät löysivät tusinan verran susia, mutta tutkimuslaitoksen kirjoissa niitä on vain kaksi.

Jonkinlainen ratkaisu susikiistaan on välttämätön. Ministeri Koskisen lausunto, ettei kenenkään tarvitse kotioloissaan pelätä susia, on varsin kelvollinen lähtökohta. Se merkitsee pihasusien tappamista.

Tuskin kukaan on kuitenkaan vaatimassa suden hävittämistä sukupuuttoon. Siksi sille on annettava elämisen mahdollisuus siellä, missä se ei aiheuta pelkoa ja ahdistusta paikallisille asukkaille eikä vahinkoa heidän elinkeinoilleen.