Pääkirjoitukset

Suurvaltapolitiikka jäädytti arktiset suhteet

Arktisen neuvoston on hyväuskoisesti kuviteltu olevan foorumi, jonne eivät valtapolitiikka ja kansalliset edut ulotu. Arktisten alueiden strateginen merkitys on vain kasvanut.
Suomen ulkoministerin tehtävästä väistyvä Timo Soini ja Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo kättelivät lämpimästi tiistaina Rovaniemellä. Kuva: KIMMO BRANDT
Suomen ulkoministerin tehtävästä väistyvä Timo Soini ja Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo kättelivät lämpimästi tiistaina Rovaniemellä. Kuva: KIMMO BRANDT

Arktisen neuvoston puheenjohtajuus on ollut Suomelle hieno näytön paikka. Etenkin tasavallan presidentti Sauli Niinistö on pitänyt esillä toimia maapallon pohjoisimpien alueiden varjelemiseksi ja samalla ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Neuvoston ulkoministerikokous sai Rovaniemellä hyytävän kylmää vettä niskaansa, kun Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo sanoi, että arktisesta on tullut vallan ja kilpailun tanner.

Näin raju lausunto diplomaattisessa yhteydessä ja vieläpä heti kättelyssä vyörytti suurvaltapolitiikan kertaheitolla pohjoisen perille ja Lapin pääkaupunkiin.

Suomen maaperällä on tuskin koskaan kuultu ja nähty mitään vastaavaa: kielenkäyttöä, joka jäädyttää arktisia suhteita erittäin ikävällä tavalla.

Ei ollut lopulta tiistaina edes yllätys, ettei ulkoministerikokous päässyt tavoitteeseensa: yhteinen loppujulistus jäi haaveeksi.

Kaiken takana on presidentti Donald Trumpin politiikka. Pompeo on hänen käsikassaransa. Muut maat eivät aivan aiheellisesti suostuneet vesittämään ilmastonmuutosta vastustavia toimia.

Syyttämättä pelkästään Yhdysvaltoja, on erittäin paha pettymys, etteivät maailman johtavat maat ole edelleenkään päässeet yksimielisyyteen ilmastonmuutoksesta.

Loppujulistuksen piti viitoittaa tietä seuraavalla, Islannin johtamalle kaudelle. Nyt Suomen kausi jää aikakirjoihin epäonnistumisena, vaikka jonkinlainen korvike, yhteinen lausunto saatiinkin aikaan.

Arktisen neuvoston on hyväuskoisesti kuviteltu olevan foorumi, jonne eivät valtapolitiikka ja kansalliset edut ulotu. Ne ulottuvat.

Mike Pompeon huomioihin kuului muun muassa Venäjän aggressiivinen sotilaallinen toiminta arktisilla alueilla, joiden strateginen merkitys ei ole kadonnut minnekään, vaan pikemminkin lisääntynyt.

Myös Kiinan vaikutusvallan jatkuva kasvu – kaikkialla – on pantu Washingtonissa huolestuneena merkille.

Donald Trumpin Yhdysvalloille ja kiistatta myös Vladimir Putinin Venäjälle arktinen alue tarkoittaa sotilas- ja talousmahtien taistelutannerta, kun sen pitäisi olla aivan jotakin muuta: yhteisesti tuhoisalta sulamiselta varjeltava hyinen pohjoinen.