Pääkirjoitukset

Syrjäytyminen suurin turvallisuusuhka

Turvallisuudesta puhutaan juuri nyt paljon. Syynä on al-Holin leirillä olevien suomalaisten mahdollinen palauttaminen. Suurimman uhan tuo kuitenkin nuorten syrjäytyminen.
Ilman lisäpanostuksia ei syrjäytymistä vähennetä. Kuva: Henna Mäntymaa
Ilman lisäpanostuksia ei syrjäytymistä vähennetä. Kuva: Henna Mäntymaa

Suomessa arvioidaan olevan 60 000 nuorta, joilla ei ole koulutus- tai työharjoittelupaikkaa. Heidät luokitellaan syrjäytyneiksi ja sisäministeriö arvioi heidät merkittävimmäksi sisäiseksi turvallisuusuhaksi.

Näin siksi, että vailla elämän sisältöä ja tavoitteita elävät nuoret turhautuvat ja tarttuvat helposti ääri-ilmiöihin.

Nuorten syrjäytymisestä puhutaan paljon. Kokonaisvaltaista suunnitelmaa ongelman lieventämiseksi ei kuitenkaan ole. Aivan liian paljon keskitytään yksittäisiin keinoihin. Enemmän pitäisi pohtia juurisyitä; mistä syrjäytyminen lähtee.

Monissa tutkimuksissa on todettu, että pienten lasten oppimiserot ovat kasvaneet. Kun mennään ensimmäiselle luokalle, osa oppilaista lukee ja kykenee selviytymään helpoista laskutehtävistä sekä osaa toimia ryhmässä.

Osalla ei lukutaitoa ole, eikä kirjaimien täyttä tuntemusta, laskeminenkin tuntuu uudelta asialta. Helposti käy niin, että lapsi kokee huonommuutta muihin nähden, itsetunto heikkenee ja minäkuva kärsii.

Kun opetusryhmät ovat suuria ja oppilaiden taso vaihtelee voimakkaasti, ei opettajilla ole mahdollisuuksia yksilölliseen oppilaan ohjaamisen.

Yläasteelle eteneminen armovitosilla ja opiskelun vastenmielisyys sekä heikko itsetunto antavat huonot eväät jatko-opinnoille tai ammattiin valmistumiseen.

Esiopetuksen panostaminen kaventaa lähtötasoja ja ryhmäkokojen pienentäminen sekä erityisopetuksen lisääminen auttavat hitaammin oppivia. Myös vanhemmuutta on tarvittaessa voitava tukea.

Tavoitteena pitää olla esikoulusta yliopistoon tai ammatilliseen koulutukseen johtava putki, jossa lapsi voi kokea onnistumisen elämyksiä ja hyväksytyksi tulemista taustastaan ja arvosanoistaan riippumatta.

Ilman lisäpanostuksia ei syrjäytymistä vähennetä. Pitää kuitenkin muistaa, että panostukset ovat pieni hinta siihen nähden, mitä yksi työelämästä syrjäytynyt maksaa. Puhutaan miljoonasta, jopa yli.

Ongelma vain on siinä, että panostuksen vaikutukset näkyvät pitkällä viipeellä. Ihan samoin kuin laiminlyönnit. Tämän päivän syrjäytymiset ovat paljolti seurausta 1990-luvun lamasta, jolloin opetustoimeen kohdistuivat säästöt.

Päivän lehti

29.1.2020