Pääkirjoitukset

Taajamilla on toivoa, jos joukkoliikenne toimii

Tutkijat ennustavat, että omaleimaisilla yhteisöillä, jotka syntyvät kuntarajoista riippumatta ja niiden yli, on tulevaisuutta.
Vaikka kaupungistuminen jatkuu, kaikki eivät välttämättä halua ydinkeskustoihin asumaan.

Kaupungistuminen on vääjäämätön trendi, eikä sille alan tutkijoiden mukaan näy loppua.

Jotkut odottelevat yhä tuulen kääntymistä eli sitä, että ihmisille, erityisesti nuorille perheille, tuleekin jossain vaiheessa halu asua maaseudun rauhassa sen sijaan, että änkeytyvät pieniin asuntoihin palvelujen äärelle.

Esimerkiksi lisääntyvät etätyömahdollisuudet eivät kuitenkaan ole kääntäneet kehityksen suuntaa.

Sen ei silti tarvitse merkitä maaseudun loppua, jos asiaan paneudutaan ajoissa ja kunnolla.

Kaupungistuminen ei tarkoita sitä, että kaikki kaupungin asukkaat sulloutuvat kaupunkien keskustoihin.

Helsingin väestöstä vain 10 prosenttia asuu kantakaupungissa. Loput 90 prosenttia asuvat muualla, kehällä kantakaupungin ympärillä ja lähiöissä. Elämää helpottaa se, että joukkoliikenne toimii varsin sujuvasti.

Joukkoliikenne on kasvattanut viime aikoina suosiotaan muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Kuopio on hyvä esimerkki siitä, että kun yhteydet toimivat, kaupunkilaiset myös käyttävät niitä.

Vaikka jatkuva rahapula vaivaakin, kaupunkien kannattaa sijoittaa joukkoliikenteeseen. Käytännössä se tarkoittaa toimivaa bussilinjastoa. Sitä ei voi jättää pelkästään yksityisten yhtiöiden harteille.

Ympäristötietoinen nuori väki tuskin enää muuttaa etäisille omakotialueille, joissa perhe tarvitsee kaksi autoa selvitäkseen asioinnista ja lasten kuljetusrumbasta.

Silti myös maaseudun taajamilla on toivoa, koska asuntojen hinnoilla ja koolla on monille merkitystä.

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara viittaa Keski-Euroopan kaupungistuneisiin maihin, joissa kaupunkien kupeessa on hyvinkin omaleimaisia kyliä ja kaupunginosia.

Tutkijat ennustavat, että tällaisilla yhteisöillä, jotka syntyvät kuntarajoista riippumatta ja niiden yli, on tulevaisuutta. Se vaatii kuitenkin asukkailta yhteisöllisyyttä ja aktiivisuutta sekä kunnilta yhteistyökykyä.

Maaseudun haja-asutusalueet todennäköisesti jäävät yhä enemmän vapaa-ajan asukkaiden haltuun.