Pääkirjoitukset

Taantuman kaamos jatkuu

Läntisen Euroopan, euroalueen ja myös Suomen talouden kaamosaika jatkuu ja täyttää jo kaikilla mittareilla mitattuna taantuman tunnusmerkistön. Investoinnit ovat jäissä, kulutus- ja investointitavaroiden kysyntä on heikkoa, pörssikurssit matavat alavireisinä, työttömyys on monin paikoin jo räjähtänyt käsiin ja mittavat lomautusuutiset toistuvat lähes päivittäin.

Edes poikkeuksellisen pitkään erityisen matalalla olevat korot eivät ole sysänneet investointeja liikkeelle. Uskon puute paremmasta huomisesta on vahvempi mielipiteiden muokkaaja kuin lainarahan edullinen hinta.

Piakkoin eläkkeelle lähtevä valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas tulkitsi talousvaikeudet Helsingin Sanomissa niin, että nykyisen kuuden puolueen hallituksen ohjelman pohja on jo pettänyt. Hänen mielestään Suomen kilpailukyky on palautettava, valtion menoja leikattava eikä palkankorotuksista pidä edes haaveilla lähivuosina. Sailas täydentää listaansa tutulla vaatimuksella eläkeiän korotuksella.

Hallitusohjelma kirjoitettiin vuoden 2011 keväällä liian suuren optimismin vallassa, usko talouden nopeaan elpymiseen oli luja. Sen jälkeen talousennusteita on päivitetty alaspäin jo monta kertaa, eikä pitävää pohjaa ole vieläkään aistittavissa.

Hallitus on laajapohjaisuutensa vanki. Se tuskin kykenee palauttamaan kilpailukykyä, koska se edellyttäisi ankaraa puuttumista saavutettuihin etuihin. Kun hallituksessa istuu molempien työväenpuolueiden edustajia, palkkoihin, sosiaalietuuksiin, lomiin, eläkkeisiin ja eläkeikään ei ole mahdollista tehdä mitään leikkauksia, vaikka niiden myötä olisi toivoa kilpailukyvyn edes osittaisesta vahvistamisesta. Ennen aikaan tällaisessa tilanteessa turvauduttiin markan devalvointiin, mutta euroaikaan sellainen ei käy päinsä.

Hallitus on varjellut kansalaisia ansiotuloveron korotuksilta ja lupaus on osin pitänyt. Vaikka valtion ahnas käsi on hetkeksi unohtanut palkansaajan kukkaron, kunnat eivät ole hetkeäkään haikailleet. Useat kunnat ovat jo nostaneet tai ovat nostamassa veroprosenttiaan niin, ettei 20 prosentin kuntavero ole enää edes kovin harvinainen. Monessa kunnassa kiinteistöverot kiristyvät ja palvelumaksujen korotukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Valtiokaan ei ole jäämässä veronkorotuksista osattomaksi, sillä yleinen arvonlisävero nousee 25 prosenttiin ensi vuoden alussa. Se kaventaa etenkin pienituloisen kansanosan ostovoimaa, vallankaan kun sosiaalietuuksiin ei ole luvassa mainittavia korotuksia.

Jos hallitukselta ja myös työmarkkinoilta puuttuu kyky oikaista kansantalouden syöksykierre ja toteuttaa kipeät leikkaukset, vaihtoehdoksi jää lisävelan otto. Vaikeuksista huolimatta Suomen valtiolla on edelleen hyvä luottoluokitus ja rahaa on saatavilla. Tässä tilanteessa velanotto tuntuu varmasti houkuttelevalta, vaikka jokainen vastuullinen päättäjä tuntee sen seuraukset.

Päivän lehti

8.4.2020