Suomen työttömyys on alempana kuin kertaakaan 30 vuoteen. Työllisyysaste nousi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana yli 72 prosentin. Asetettu työllisyystavoite saavutettiin. Nyt työllisiä on 72,5 prosenttia työvoimasta, kun tavoite on 75 prosenttia.
Se edellyttää 60 000 uutta työpaikkaa. Tavoite on äärimmäisen kova, sillä helposti työllistyvä työvoima on jo pitkälti töissä. Kaiken lisäksi talouskasvu hiipuu alle yhden prosentin.
Jotta hallituksen tavoitteeseen päästään, pitäisi pitkäaikaistyöttömiä, osatyökykyisiä ja maahanmuuttajia saada nykyistä enemmän töihin. Niin ikään opiskelijoiden valmistumista ja työelämään siirtymistä pitäisi jouduttaa ja ikääntyvien jatkaa entistä pidempään sorvin ääressä.
Työministeri Timo Harakan (sd.) lääke on lisätä työvoimahallinnon resursseja niin, että ohjaus työn hakuun, kursseille ja harjoittelupaikkoihin nopeutuisi. Työhön ottamista helpotettaisiin aikaisempaa laajemmalla ja runsaammalla palkkatuella.
Keinot ovat työnantajapuolenkin mielestä sinänsä hyviä, mutta aivan riittämättömiä.
Talouskasvun vauhdittaminen ja sitä kautta uusien työpaikkojen syntyminen edellyttää hallitukselta rohkeutta jouduttaa tärkeitä infrainvestointeja, helpottaa työperäistä maahanmuuttoa ja muuttaa tukijärjestelmiä työntekoon kannustaviksi.
Maahanmuuttajat työllistyvät paljon huonommin kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Suomessa tukijärjestelmät eivät kannusta riittävästi työhön hakeutumista
Hyvää esimerkkiä maahanmuuttajien työllistämisestä näyttävät Kanada ja Yhdysvallat. Tulijat ohjataan työhön tai työhön valmentavaan koulutukseen mahdollisimman nopeasti. Lähtöpalkka on pieni, mutta nousee osaamistason ja tehtävien vaativuuden mukaan.
Talouskasvu on helpottanut työllistymistä, mutta kyse on myös asenteesta ja joustavista käytännöistä. Ei juututa byrokratiaan tai liittokohtaisiin sopimuksiin. Palkkaa ja tehtäviä sovelletaan osaamistason mukaan.
Kiinnostavaa on, miten työntekijäpuolen järjestöt suhtautuvat keinoihin, jotka murtavat sopimuksia, mutta tuovat työtä vaikeasti työllistyville.
