Pääkirjoitukset

Talouskurjuus pysyvä teatterivieras

Teatterisyksyyn kohdistui Hämeenlinnassa suuria odotuksia: uusi teatterinjohtaja on aloittanut vielä uudenkarheassa teatteritalossa. Ohjelmistonkin piti kiinnostaa suurta yleisöä.

Pettymys on melkoinen, kun molemmat isot tuotannot, sekä Paavo Rintalan Pojat että näyttelijä Harri Ekosen hienoa uraa juhlistava Kuningas näyttämöllä jäävät vain yhden näytäntösyksyn mittaisiksi.

Yleisö ei ole täyttänyt katsomoa siihen malliin, että suuritöisiä ja siten kohtalaisen kalliita näytäntöjä kannattaisi jatkaa enää keväällä.

Molemmat näytelmät olivat taiteellisesti hyviä, mutta monien asioiden summana kokonaisuus petti niiden alta.

Teatterit kärsivät muuallakin yleisökadosta. Karu taloustilanne puree etenkin ryhmämyyntiin. Tampereen teatterissa alkavat yt-neuvottelut.

Pelkästään yleisöstä tai sen mieltymyksistä on turhan helppoa etsiä syytä ja syypäätä, jos katsomot eivät täyty. Maksava yleisö on teatterin elämänlanka, jota ei sovi ikinä aliarvioida.

Olisiko syitä myös sepissä eli teatterin tekijöissä?

Kysymyksiä on jättänyt jälkeensä kokeneen ohjaajakaartin siirtyminen eläkkeelle ja suurelta osin myös näyttelijöiden vaihtuminen. Vierailijat ja teatterikoululaiset ovat tuoneet teatteriin tuoreita tuulia, mutta ei heistä ole suoraan vakituisten kovan luokan ammattilaisten korvaajiksi.

Laadukas ja syvällisinkään esitys ei välttämättä tavoita ihmisiä, jos sitä ei tarjoilla taiten, tiivistetä sanomaa riittävästi.

Esitysten jaottelu kunnianhimoisiin ja varmoihin kassamagneetteihin on keinotekoinen. Kaikki näytelmät voidaan tehdä sekä huonosti ja hutiloiden tai kuten kuuluu: hyvin ja huolella. Yleisö kyllä huomaa eron.

Teatteri on paikkansa ansainnut, kun sitä tehdään siten kuin jokainen esitys olisi viimeinen. Teatterin pitää koskettaa, muuten siltä puuttuu merkitys.

Hämeenlinnan teatteri on käynyt läpi toinen toistaan vakavampia talousongelmia. Lomautukset ovat tuoreessa muistissa.

Rahapula ei tule enää yllätyksenä. Talouskurjuus on pysyvä vieras teatterissa.

Teatterinjohtaja Kirsi-Kaisa Sinisalo on ilmoittanut, että hän pelaa varman päälle ohjelmistovalinnoissaan. Mitä hän muuta voisi?

Teatterin pelastajaksi odotetaan jälleen kerran Verkatehtaan isossa Vanaja-salissa esitettävää musiikkinäytelmää.

Anna-Leena Härkösen Kersantti Karoliina jos mikä pelaa varman päälle Costello Hautamäen ja Popedan musiikilla. Tampereella manserock veti käsittämättömän pitkään isoja katsomoita täyteen.

Härkösen teksti perustuu 1990-luvun puolivälissä alkaneeseen naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen.

Alkuinnostuksen jälkeen naiset ovat hakeneet armeijaan laiskasti. Toivottavasti innostusta lähteä entisen varuskuntakaupungin teatterikatsomoon löytyy enemmän.