Pääkirjoitukset

Talouspolitiikalle löytyy vaihtoehtoja

Suomea on moitittu siitä, että pieneen maahamme ei mahdu kuin yksi totuus kerrallaan. Etenkin näin on puhuttu taloudesta.

Nyt tyyli on muuttunut. Raimosailasmaiseen leikataan ja korotetaan veroja -linjaan esitetään yhä ponnekkaammin vaihtoehtoja.

Elvytyslinjaa edustavat ekonomistit puhuvat siitä, miten julkinen taloutemme ei ole niin pahassa mallissa, että meidän pitäisi nopeasti kääntää julkisen velan suhde kansantuotteeseen laskevalle uralle.

Nämä toislinjalaiset muistuttavat siitä, ettei julkista taloutta tervehdytetä vain leikkaamalla ja veroja korottamalla, vaan pitäisi panostaa enemmän taloudelliseen kasvuun.

He myös muistuttavat kansantalouden tilasta: Suomi on luottoluokittajien mukaan parasta AAA-ryhmää.

Suomi siis saa lainaa halvalla. Jopa niin halvalla, että velan kasvusta huolimatta valtion korkomenot ovat pienemmät kuin viisi vuotta sitten, eli ennen kuin julkinen talous kääntyi negatiiviseksi.

Myös palkankorotusten nollalinjasta esitetään poikkeavia näkemyksiä. Palkkoja pitäisi korottaa, jotta kotimainen kulutus nostaisi kasvun plussan puolelle.

Muun muassa Ruotsista löytyy esimerkkejä, miten velkaelvytys on onnistunut. 1990-luvun lamassa naapurimaa tuki vahvasti työllisyyttä velalla, eikä talous notkahtanut kuten Suomessa. Yritykset pysyivät pystyssä ja pitkäaikaistyöttömyys jäi paljon Suomea alhaisemmalle tasolle.

Viro ja miksei myös Irlanti ovat taas esimerkkejä siitä, miten julkisia menoja leikkaamalla ja palkkoja alentamalla on saatu talous kasvuun. Toki ensivaiheessa työttömyys kasvoi nopeasti kotimaisen kulutuksen hyytyessä, mutta kuurin jälkeen talous piristyi viennin vedon ansiosta.

Viron talous kasvaa nyt yli neljän prosentin vauhtia, julkinen velka on hallinnassa ja budjetti tasapainossa.

Kaksi edellä esitettyä esimerkkiä osoittavat, että hyvään lopputulokseen voi päätyä eri malleilla. Kyse on viime kädessä poliittisista päätöksistä. joita ei tehdä vain taloudellisen järkevyyden, vaan äänestäjien enemmistön tahdon mukaan.

Kuuden puolueen hallituksen sisällä joudutaan melkoiseen kädenvääntöön ratkaisumalleista. Kestävän kasvun eväät löytyvät työpanoksen kasvattamisesta, eli nykyistä suuremman määrän suomalaisista pitäisi tehdä tuottavaa työtä.

Kokoomus kääntyy EK:n kannalle eläkeiän alarajan nostamisessa 65 vuoteen. Tämä ei käy demareille. Kokoomus haluaisi alentaa myös yritysverotusta, jotta Suomesta tulisi houkutteleva investointikohde.

Tätä ei SDP hyväksy, vaan haluaa nostaa hyvin toimeentulevien veroja. Kokoomus onkin selvästi lähempänä Sailaksen vyönkiristyslinjaa, kun taas demarit haikailevat elvytyslinjan suuntaan.

Pääministeri Jyrki Kataista ei käy kateeksi. Mistä hän kykenee rakentamaan uskottavat elementit hallituksen talouspoliittiselle linjantarkistukselle?

Päivän lehti

3.4.2020