Pääkirjoitukset

Taloustilanne sanelee työllisyyskehityksen

Rahanjaolta putoaa kolisten pohja, jos tulopuoli sakkaa: yritykset eivät työllistä, eivätkä kansalaiset kuluta. Rankaisemalla suomalaisia aktivoidaan pelkästään protestoimaan.
Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) ja pääministeri Antti Rinne (sd., taustalla) hallituksen budjettiriihen tiedotustilaisuudessa tiistaina Säätytalolla Helsingissä. Kuva: Joel Maisalmi
Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) ja pääministeri Antti Rinne (sd., taustalla) hallituksen budjettiriihen tiedotustilaisuudessa tiistaina Säätytalolla Helsingissä. Kuva: Joel Maisalmi

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitus pui tiistaisen budjettiriihensä ripeästi. Käytännön sanelema syy oli pääministerin aikataulu.

Toki ministeriöitä voi kehua hyvästä valmistelutyöstä ja punavihreää hallitusta sisäisestä vahvasta tahtotilasta. Jos riitoja olikin, niitä ei haluttu esille.

EU-puheenjohtajamaa Suomen pääministeri ei voinut antaa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin odottaa. Keskiviikkoinen tapaaminen oli kiistatta tärkeä.

EU:ssa on tulenpalavia ongelmia, brexitistä alkaen, joihin Rinne joutuu paneutumaan huolella.

Suomen puheenjohtajakaudesta saattaa hyvinkin jäädä käteen pelkkää sanahelinää ilmastonmuutoksesta. Siksi avausten taakse on saatava EU:n mahtimaan tuki.

Jos on EU:lla taakkanaan epävarmuutta, ei sitä puutu Antti Rinteen hallituksen ensimmäisen budjetin taustaltakaan. Suurin riski on – kuten niin usein vastaavissa tilanteissa – yleinen taloustilanne. Sen mukana onnistuu tai kaatuu melkein kaikki.

Elinkeinoelämän keskusliitto antoi juuri budjettiriihen alla vakavan varoituksen: sekä maailmantalouden, EU- ja euroalueen että Suomen talouskasvu on hidastumassa selvästi.

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana työllisyyskehitys oli hyvää – nimenomaan talouskasvun ansiosta. Nyt on demareiden vuoro vetää työllisyystalkoita paljon huonommassa saumassa.

Rinteen hallitus jakaa alijäämäisessä budjetissaan rahaa moniin hyviin tarkoituksiin mm. valtion omaisuutta myymällä. Rahanjaolta putoaa kolisten pohja, jos tulopuoli sakkaa: yritykset eivät työllistä, eivätkä kansalaiset kuluta.

Budjetissa huomio kääntyy – ja se haluttiinkin epäsuorasti kääntää – ideologiseen linjamuutokseen, joka on tapahtunut työttömyyden hoidossa. Keppi ei enää viuhu siten kuin edellisen hallituksen käsissä.

Aktiivimalli on kirosana, josta haluttaisiin jo lopullisestikin eroon. Syvän suuttumuksen vallassa tuomittu korvausleikkuri saakin lähteä.

Edes se aktiivimallista toivottavasti opittiin, että rankaisemalla suomalaisia aktivoidaan pelkästään protestoimaan.