Pääkirjoitukset

Tammikuu toi deflaation

Deflaatio on taas nostanut päätään. Kuluttajahinnat laskivat tammikuussa 0,2 prosenttia vuoden takaisesta lukemasta. Joulukuusta tammikuuhun hinnat halpenivat 0,7 prosenttia. Deflaatio on läntisissä kansantalouksissa verraten harvinainen ilmiö. Edelliskerran hinnat laskivat euroalueella viisi vuotta sitten.

Hintojen laskuun vaikuttaa elintarvikkeiden aleneva hintakehitys, jonka puolestaan sysäsi liikkeelle raakaöljyn hinta. Se oli vuodenvaihteessa selvästi nykyistä halvempaa. Yleensä vakavat kriisit maailmalla nostavat vääjäämättä öljyn maailmanmarkkinahintoja, mutta vanha sääntö ei pidä paikkaansa.

Lähi-idän öljykentillä tai niiden välittömässä läheisyydessä soditaan, mutta öljyn hinta ei ole kohonnut. Myös Ukrainan kriisin pelättiin nostavan öljyn hintaa, mutta niin ei ole käynyt. Yhdysvallat on entistä omavaraisempi ja monissa kehittyvissä maissa talouskasvun kiivain vaihe on ohi. Öljyn kokonaiskysyntä maailmalla ei kasva.

Jos öljyn hinta olisi pysytellyt vakaana, vuoden takaisessa tasossa, tilastoihin kirjattaisiin nyt noin yhden prosentin inflaatio. Kaikkien kulutustavaroiden hinnassa öljyn hinnalla on ainakin jonkin verran merkitystä. Tuotteiden valmistus ja logistiikka kuluttavat energiaa, sähköä ja öljytuotteita.

Vähittäiskauppa on viime viikkoina pitänyt poikkeuksellisen kovaa ääntä kuluttajahintojen ”halpuuttamisesta”. Kohutut alennukset koskevat vain hyvin rajattua tuoteryhmää eikä niillä ole mainittavaa vaikutusta deflaatioon.

Euroopan keskuspankki EKP pelotteli muutaman kerran jo viime vuoden aikana deflaation turmiollisilla vaikutuksilla. Pankin julkilausuttuna tavoitteena on kysynnän nimissä pitää euroalueen inflaatio noin kahdessa prosentissa, mutta tässä tehtävässä se näyttää epäonnistuneen.

Deflaation pelätään kannustavan kuluttajia lykkäämään vähänkin merkittäviä hankintojaan, koska he uskovat hintojen edelleen laskevan. Kysynnän lama hyydyttäisi markkinat ja ruokkisi pitkäaikaista hintojen laskukierrettä.

Talousoppineet eivät tosin ole ollenkaan samanmielisiä deflaation kielteisistä vaikutuksista. Kun kansalaiset saavat entistä halvempaa polttoainetta autoihinsa, heille jää hiukan enemmän varaa muuhun kulutukseen. Pienikin lisä elvyttäisi pitkään alavireessä olleita kotimarkkinoita ja se kohentaisi ajanoloon myös työllisyyttä.

Deflaatio tuo oman lisämausteensa myös keväällä tai alkukesästä alkaviin palkkaneuvotteluihin. Palkankorotuksia on perinteisesti perusteltu, ja aivan oikein, kuluttajahintojen ja yleisen kustannustason nousulla. Mikäli hintojen laskusuunta jatkuu, yhdeltä perusteelta vaatimukselle palkkojen korottamisesta putoaa pohja pois.

Halpaan öljyyn ja sen deflatoriseen vaikutukseen ei kuitenkaan voida kovin kestävästi luottaa. Ensimmäiset merkit pohjakosketuksen sivuuttamisesta ovat nähtävissä jo bensamittareilla. Viikossa litrahintaan on tullut jo kymmenkunta senttiä lisää.