Pääkirjoitukset

Tappamiselle on saatava loppu

Jälleen uusi odotusvaihe on menossa Ukrainan kriisissä. Minskissä solmittu tulitauko tulee voimaan sunnuntaina keskiyöllä. Vasta silloin tiedetään edes osapuilleen, onnistuivatko valtiojohtajien diplomaattiset ponnistelut.

Hauras ja osapuolten vain vaivoin sopima Ukrainan rauhansuunnitelma rakoilee jo valmiiksi. Ukrainan asevoimat ja separatistit kertoivat molemmat perjantaina uusista kuolonuhreista.

Valitettavasti näyttää pahasti siltä, että kohutun, mutta silti vain vähäisiä toiveita herättäneen huippukokouksen anti ei riitä läheskään tasoittamaan tietä kohti kestävää rauhaa.

On enemmän kuin todennäköistä, että tulitauon tultua voimaan alkaa loppumaton ja nykyajan informaatiosotaan kuuluva kiistely tulitaukorikkomuksista.

Sekavien rintamalinjojen sodassa ollaan Minskin jälkeen vain vähän selvemmillä vesillä.

Jotakin Minskissä myös saavutettiin: tilapäinenkin neuvottelutasanne on parempi kuin suora syöksy laajenevan sodan kurimukseen. Kriisejä on aina parempi edes yrittää ratkoa neuvottelupöydän ääressä kuin antaa aseiden puhua sokeaa kieltään.

Asia on täsmälleen siten kuin tasavallan presidentti Sauli Niinistö kommentoi: tärkeintä on saada tappaminen loppumaan.

Hyvästä yrityksestä, joka tulee vasta aikojen päästä arvoonsa, ansaitsevat sulat hattuihinsa Ranskan presidentti Francois Hollande ja Saksan liittokansleri Angela Merkel. He onnistuivat vähimmäistehtävässään: saamaan kriisin avainhenkilön, Venäjän presidentin Vladimir Putinin vakuuttuneeksi siitä, että jonkinlainen käänne kohti rauhaa tarvitaan.

Suurin arvoitus itäisessä Ukrainassa on kapinallisjohtajien toiminta tulevien päivien ja viikkojen aikana. He ovat vahvasti asianosaisia, mutta eivät olleet mukana Valko-Venäjän presidentin Alexander Lukashenkon isännöimässä Minskin kokouksessa. Heidän puolestaan neuvottelupöydässä istui presidentti Vladimir Putin.

On arvailun varassa, katsovatko sinänsä erittäin venäläismieliset ja Putinille uskolliset sotapäälliköt olevansa velvollisia toimimaan sovitulla tavalla.

Ukrainan kiistasta on tehnyt äärimmäisen vaikean osapuolten epäsuhtaisuus. Venäjä on Minskin sopimukseen saakka ollut virallisesti vain kiistan poliittinen osapuoli.

Heikon Ukrainan valtion suvereniteetti on edelleen enemmän kuin uhattuna. Se on yhä valumassa Venäjän syliin.

Moskova on kiistänyt viimeiseen saakka suoran sotilaallisen osallistumisen taisteluihin, ja syyttänyt länttä rajusti hyökkäyksestä Ukrainan venäläisväestöä ja kaikkea venäläisyyttä vastaan.

Minskissä sovittiin raskaiden aseiden vetämisestä itäisen Ukrainan rintamalinjoilta. Sopimuksessa mainitaan erikseen sellaisia aseita, joita on hallussaan vain Venäjän armeijalla. Näin saatiin kuin vahingossa vahvistus Venäjän osallisuudesta sotaan.