Pääkirjoitukset

Tärkeintä on taata palvelut

Tuskin ehdittiin heittää kevyitä multia sote-uudistuksen arkulle, kun jo käytettiin ensimmäiset puheenvuorot suurten ja vahvojen kuntien puolesta.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistäminen ja järjestäminen piti alunperin tehdä noin parissa kymmenessä suuressa kunnassa, joiden hallituskauden alussa suunniteltiin Suomeen syntyvän.

Kuntarakenteen uudistaminen kaatui, koska poliitikoilla ei ollut halua eikä kykyä käyttää pakkoa. Vapaaehtoisesti suurliitoksia ei syntynyt, eikä taida syntyä vieläkään.

Nyt Kanta-Hämeessä on nostettu esiin idea siitä, että muodostettaisiin niin sanottu kasvukäytäväkunta. Hämeenlinnan seutu ja Riihimäen seutu yhdistyisivät yhdeksi kunnaksi.

Idea ei ole ihan uusi, mutta siitä ei aikaisemmin ole kovin laajasti keskusteltu. Helsingin ja Tampereen välille syntyisi yli 140 000 asukkaan kunta, joka voisi sote-ratkaisusta riippumatta tuottaa palvelunsa.

Uusi kunta ei asukasluvultaan tai pinta-alaltaan olisi lainkaan maan suurimmasta päästä.

Tämä ratkaisu ei koskisi Forssan seutua, joka on etäällä Helsingin ja Tampereen välisestä kasvukäytävästä. Siellä on lisäksi jo integroitu sosiaali- ja terveyspalvelut. Sitä paitsi valmiudet minkäänlaisiin kuntaliitoksiin tuntuvat olevan hyvin vähäiset.

On hyvä etsiä uudenlaisia ratkaisuja palvelujen järjestämiseen kestävällä tavalla. Hämeenlinnan seudulla kuntaliitokset tuntuvat tosin lähivuosina epärealistisilta.

Riihimäen seudun kunnat teettävät parhaillaan selvitystä mahdollisesta liitoksesta, mutta päätös etenemisestä varsinaisiin liitosneuvotteluihin on lykätty syksyyn.

Kuntaliitosten tiellä on monia esteitä. Yksi niistä on, että kehyskunnat pelkäävät keskuskunnan jyräävän päätökset. Vielä tärkeämpi on, että lähipalvelujen epäillään karkaavan etäälle.

Parin seutukunnan kuntaliitos veisi pohjaa siltä ajattelulta, että suurin kunta jyrää muut. Asukkaille palvelut ovat silti tärkeämpiä kuin hallinto.

Kuntaliitosneuvotteluihin pitäisi päästä siten, ettei taatakaan viideksi vuodeksi koko henkilöstölle töitä, vaan sovitut lähipalvelut asukkaille.

Käytännössä kuntaliitoksia näyttää tällä hetkellä syntyvän vain kahden kunnan palasina. Lahti ja Nastola menevät yhteen, samoin Hollola ja Hämeenkoski. Vähitellen kuntakoko kasvaa, mutta isoihin kertaliitoksiin on vaikea uskoa.

Liitos ei ole itsetarkoitus, vaan sen pitää vahvistaa kunnan kykyä tarjota asukkailleen palveluita.

Koska puolueet ovat parlamentaarisesti sitoutuneet viemään eteenpäin sote-ratkaisua, saattaa olla, että se viime hetkillä runnotaan maakuntamallin pohjalta.

Kuntien asema muuttuu merkittävästi, jos maakunta saa verotusoikeuden ja suoralla vaalilla valittavan valtuuston. Miten se vaikuttaisi kuntaliitoshaluihin, sitä on vaikea ennustaa.